Voe mahoton, miten on ollut ikävä tänne blogin pariin! En voi käsittää miten on mahdollista, että olen postannut viimeksi yli viikko sitten. Voittekin nyt henkisesti valmistautua hyvin sekavaan ja poukkoilevaan postaukseen, kun rupean tässä purkamaan reilun kymmenen päivän asioita, ellen sitten onnistu kiteyttämään.  

Tilanne on tällä hetkellä se, että olen tosiaan aloittanut työt tämän viikon maanantaina, ja aikamoista haipakkaa on kuluva viikko ollutkin. Työpäivien jälkeen olen juossut pitkin tonttia hoidellen kotiaskareita ja päivät ovat yleensä päättyneet olkkarin sohvalle, johon olen sammahtanut ja siinä nukkunut aamuun asti. 

Here we go, kuvitettu romaani alkakoon

Pipa ja Nipa tarhassa heinäpatojen ääressä

Palaan kuitenkin aluksi viime viikonloppuun, sillä silloin sain tänne mieluisan vieraan. Entinen tallikaverini ja yksi Jpään puskatreenaajien "perustajajäsenistä", Tiina, tuli ilahduttamaan minua viikonlopuksi. Olipa kiva saada heppakaveri kylään sillä se tiesi sitä että Nitro ja Piipi pääsivät ensimmäistä kertaa maastoilemaan kaksin. Lauantaina menimme hieman lyhyemmän lenkit että ehdimme ennen pimeää takaisin. Nitro oli meno päällä ja liikkui suorastaan ylireippaasti. Hän keksi myös kaikkia kommervenkkejä Tiinalle, puuha-pete kun on. Aluksi aina kun lähdimme raviin, sai Nipa jonkun ihme hepulin, mutta sitten otimme ravilähtöjä muutamaan otteeseen ja lopulta hra hevonenkin malttoi mielensä. Piipi näytti kaapin paikan, eli liian lähelle ei ollut asiaa. Rakkaalla neiti lohikäärmeellä kun on laaja oma-alue eikä siihen parane astua Nitron eikä kenenkään muunkaan.

Sunnuntaina maastoiltiin sitten pitkän kaavan kautta. Tässä ollaan lähtötunnelmissa.

Ennen lähtöä Nitro odotteli hetken aikaa käytävällä kun Tiina kävi "puuteroimassa nenänsä" ja taisi herralle käydä aika vähän pitkäksi...

Linssilude

"Kuka kumma on kaatanut talikon ja harjakassin???"

Piipi suorastaan puhkuu intoa

Keli oli ihan mukiinmenevä, mitä nyt alkumatkasta vähän ripsi. Maastoreitti oli mahtavan monipuolinen pitäen sisällään monia erilaisia tietyyppejä ja polkuja. Parhaimmillaan täällä on kyllä tosi monipuolisia reittejä joissa on ilo taivaltaa. Lenkkimme kesti kaiken kaikkiaan 1,5 tuntia ja oli 11 km pitkä. Mulla oli sports tracker päällä joten tästä syystä näin tarkat tiedot. Menimme kunnon pätkät reipasta ravia joten matka taittui nopeasti. Lehmiäkin kohtasimme pariin otteeseen ja kertaalleen yhdestä talonpihasta lähti koira joksikin aikaa perään. 

Nipsu ja Tiina

 

Oli kyllä ihan paras maasto mitä olen toistaiseksi näillä hoodeilla mennyt. On todella kiva ratsastaa hyvässä seurassa tutun maastokaverin kanssa; meillä kun oli Tiinan kanssa tapana ennen maastoilla yhdessä, Piipi oli muuten oikein edukseen ja megamukava ratsastaa erityisesti sunnuntaina. Kevyt oli kädelle eikä turhia hötkyillyt. Nipan turbovaihde jäi lauantaille; nyt oli taas astetta hitaampi tahti... Saa nähdä milloin seuraavan kerran saan ratsastusseuraa.

Summa summarum: Kylläpä oli kiva tavata kaveria pitkästä aikaa ja yhteismaastoilun lisäksi turista niitä näitä. Niin ja syödä...

Syksy on totisesti tullut. Koiruuksien kanssa pihalla ollessa oli ihan pakko luontokuvata tämä värikylläisyys.

Sittemmin tuuli ja tuiverrus on riisunut tämänkin puun ja nyt siitä on lähinnä vain oksat jäljellä sekä väriloisto maassa odottamassa innokkaita haravoitsijoita...

Koirat poseerasivat pyynnöstä 

ja Mona innostui leikkimään.

Olemme jopa lenkkeilleetkin, joskin ihan liian vähän, myös läheisellä hakkuualueella

sekä pellonlaitaa pitkin kulkien.

Koirat ovat olleet esimerkillisen kilttejä, ja ymmärtäväisiä jopa, kun ovat nyt joutuneet menneellä viikolla olemaan kovin paljon sisällä eikä mattea näy mailla halmeilla. Jos menen klo 8 töihin, joudun heräämään ihan viimeistään 5:30. Voitte ihan huviksenne laskea siitä mihin aikaan minun on noustava, jos menen ensimmäiseen aamuvuoroon, joka alkaa klo 6:45. Tällöin ollaan jo epäinhimillisillä tunneilla. Koirat varmaan ihmettelevät myös missä ihmeessä luuhaan  kun ovat tottuneet jo 7 kuukauden ajan siihen että olen kotona. Mutta, kuten aiemmin sanoin, hyvin ovat kilttejä olleet nämä minun murut. 

Maanantaina 5.10 alkoi työt. Tällöin ja tiistaina kova kiire kotona töiden jälkeen väsytti ja yllätti minut. Kun tulin viideltä kotiin, piti suurin piirtein samaan aikaan käyttää koirat, laittaa hevosten iltapuurot likoamaan, siivota karsinat, pussittaa heinät

kantaa vedet ja ruokkia koirat. Ilta oli varsinaista törmäilyä paikasta ja tehtävästä toiseen. En jaksanut edes ruokaa laittaa joten päädyin syömään kakkua ja jääkaapista löytyneet pekonin siivut sekä pari kananmunaa. Hevoset pitivät vapaata ja minä mietin puhteita tehdessäni pääni puhki, että milloin ihmeessä ehdin heppoja ylipäänsä liikuttaa.

Keskiviikkona sen sitten tein sillä päätin että vaikken mitään muuta ehdi tehdä niin tänään on saatava hepat edes pikkusen liikkeeseen. Siivosin ensin Nitron karsinan kun ajattelin hänet ensin liikuttaa ja sitten otinkin herran sisään. Nitro oli melkoisella menopäällä mutta sitten kun käänsin viimeistä kertaa vasempaan kierrokseen ajatuksena ottaa vielä parit laukat, oli hra hevonen sitä mieltä että nyt riitti. Yritys pudottaa kuski kyydistä ei kuitenkaan valitettavasti onnistunut ja ruunaparka joutui laukkaamaan vielä kertaalleen. Laukat nousi hyvin ja kuuliaisesti kunhan sai köyristelynsä ja sivuloikkansa tehtyä. Nitro karsinaan ja Piipi käytävälle. Päätin lähteä kärryttelemään ja kun sain Piipin valjastettua olikin jo lähes pimeä. Menimme kuitenkin pellolle ja tietysti siellä oli kaikkea jännää Piipin mielestä. Ravista ei löytynyt muuta vaihdetta kuin vitonen joten siellä sitten rynnimme menemään. Onneksi kuitenkin antoi kiinni vaikka turbo olikin päällä. Lenkin jälkeen joutui Piipi odottelemaan loimi päällä käytävällä, kun rupesin vasta tässä vaiheessa boksia siivoamaan. Kahdeksan aikaan lähdin sitten Rantasalmelle kauppaan ja otin koirat mukaan. Kauppaostosten jälkeen käytin koirat rantapuistossa. Kun lopulta päästiin kotiin, saivat hepat iltapuuronsa ja meitsi sammui sohvalle heti kun sisälle pääsi. Torstaina meninkin sitten ensimmäistä kertaa iltavuoroon. Kävin Piipin kanssa tunnin maastossa sitä ennen. Mentiin melkomoista kiitolaukkaa kahteen otteeseen ja Piipi oli vähän hikinen joten pääsi tarhaan loimi päällä. Vaikka luulin että aikaa on, niin silti tuli kova kiire. Ehdin juuri ja juuri työmaalle kahdeksi. Koirien lenkki jäi auttamatta liian lyhyeksi.

Perjantaina ja tänään lauantaina olen ollut niin onnellinen kun olen saanut olla kotona ja elää; tehdä sitä mistä tykkään, omaan tahtiin. Perjantaina olin kummankin hepan kanssa pitkässä maastossa ja tänään kävin Nitron kanssa katsomassa uuden reitin joka päätyi hieman yllättäen naapurini Merjan tonteille. Käytiin Nitron kanssa moikkaamassa Merjaa hänen pihallaan. Ehdimme juuri ja juuri alkavan hirvenmetsästyksen alta pois; ukot olivat jo tähystystorneissaan ja koirat metsässä joten pistimme raviksi että pääsisimme mahdolisimman nopeasti kotiin. Kyllä Nipakin ihmetteli kun ukkoja ja autoja oli siellä sun täällä mutta ravaili reippaasti kotitielle asti. Kiva uusi reitti löytyi joten pitää kokeilla uudemman kerran, kun metsästäjät saavat kiintiöhirvensä kaadettua. 

Piipi vapaili tänään ja nautti päiväheinistään aurinkoisessa säässä

Kuten huomaatte, Piipi kävi eilen parturissa ja söpö megalyhyt otsis antaa mielestäni kovin suloisen ja tyttömäisen ilmeen. Myös harja on melkoisen lyhyt. 

En oikein tiedä miten saan heppoja ensi viikolla liikutettua. Minulle on nimittäin hieman epäselvää mihin aikoihin metsästäjät ovat hirvien perässä. Eivät kai he ainakaan pimeällä enää näe mitään tehdä. Täytyy yrittää selvittää mihin aikaan ovat metsällä ettei tarvitse koko viikkoa sänkkärillä pyöriä tai heppoja seisottaa. 

Töihin ei pahemmin inspiroi mennä. Luulen että olen kasvanut ohi tästä ohjaajan työstä jo aikoja sitten eikä tämänhetkinen työ tunnu ollenkaan minun jutulta. Olen tehnyt niin paljon haastavampia töitä viimeiset vuodet etten saa mitään irti tästä arjen pyörittämisestä. Harmi, mutta huomenna pitäisi kuitenkin kömpiä duuniin. Herätys on klo 5 jälkeen joten kukkokiekuu saa minusta seuraa aamuisille kiekumisilleen. Nyt menen televiisiota tollottamaan ja sitten ehkä nukkumaan...

Eve