Menneinä päivinä olen päässyt aitatalkoiden makuun. Nitro-herra Nipanderi on kahteen otteeseen lähtenyt omaehtoiselle lomalle ja jälki on ollut sen mukaista. Ensimmäisenä kertana olin kotona ja kuulin sisälle hurjan rusahduksen. Piipi löytyi pilkkopimeässä talon nurkilta ja Nipa oli ehtinyt naapurin heinäpellolle asti. Kumpikin antoi hyvin kiinni ja vein heidät talliin.

Soitin naapurin Merjalle, joka lupasi seuraavana aamuna tulla aitatalkoisiin. Otettiin mitat ja sitten menin sahalta hakemaan lautamateriaalin. Merjan mies Mara tuli mukaan ja saimme aidan korjattua melko vikkelästi. Merja ja Mara ovat muutaman aidan rakentaneet joten taitoa löytyi. Hepat olivat ihmeissään uudesta aidasta ja hilluivat jonkin aikaa tarhassa kunnes asettuivat syömään.

Ei  mennyt kuin pari päivää, kun sain töihin soiton toiselta naapurilta joka tiedusteli onko hevoseni mahdollisesti karkuteillä. Joku mies oli soittanut naapurille ja kysynyt ovatko hänen hevosensa lähteneet livohkaan ja hän taas soitti minulle kun arveli että kyseessä voisi olla meidän lauma. Neljäntien risteyksessä nähdyt hevoset oli loimitettuja joten aika selvää oli, kenen hevosista oli kyse. Tilanne oli lievästi sanottuna kauhea kun olin töissä, tunnin ajomatkan päässä ja  ainoana työvuorossa. Kellepä muulle olisinkaan soittanut kuin Merjalle, joka lähti saman tien Maran kanssa heposia pyydystämään. Karkulaiset löytyivät läheisen heinäpellon kaukaisimmasta nurkasta; olivat siis lähteneet jo takaisin päin tulemaan. Kumpikin oli ehjänä eikä mitään onnettomuutta ollut onneksi tapahtunut vaikka autotiellä juoksivatkin. Thank God for that!

Tässä esittäytyy sitten tämänpäiväisen työn tulokset eli aitatalkoiden nro kaksi lopputulema. 

Täällä sitä nyt sitten jännitellään, mistä hevoset tänä iltana löytyy; Kolkontaipaleen kyläraitilta vai omasta tarhastaan. Nitro ei omistajansa kertoman mukaan pysy kuin sähkölangan takana ja sellaista ei nyt ole tarjolla. Koska Nipa on joka tapauksessa lähdössä, en rupea missään tapauksessa satsaamaan kilometrien pituiseen sähkölankaan, sillä Piipillä ei karkaamisongelmaa ole.

Nyt näyttäisi siltä, että Nipanteri pääsee palaamaan oman mammansa luo eli omistajansa hoiviin Haminaan. Tämä on ihan mahtavaa. Tallipaikka on järjestymässä ja vuokraajiakin kaksin kappalein tarjolla. Todennäköinen lähtöpäivä on jo ensi viikon tiistaina. Sitten meillä alkaa jännät paikat, kun Piipuskainen jää yksin. Pidän kaikkia peukkujani, että neiti Bee asettuu joksikin aikaa olemaan itsekseen, niin että kaikki allekirjoittaneen työ ym. kuviot selviää ja voimme lähteä suunnistamaan kohti pysyvää ratkaisua.

C U soon!
Eve