Nitro lähti tiistaina, ja nyt on kulunut pari päivää kun Piipi on ollut yksin. Täytyypä sanoa että olen kovin vaikuttunut tammani sopeutuvaisuudesta ja rauhallisuudesta. Nitron lähtiessä Piipi huuteli perään ja pyöri karsinassaan jonkin verran mutta asettui sitten syömään heiniään. Olimme koirien kanssa tallissa Piipin seurana iltakymmeneen asti ja hän oli selvästikin tyytyväinen saadessaan seuraa. Yö sujui rauhassa ja ruoka oli maistunut hyvin. Aamulla Piipuskainen huuteli jonkin verran, kun olin vienyt kaurat ja heinät, ja lähdin koirien kanssa pellolle. Koiraulkoilun jälkeen kävin pikaisesti kaffella ja sen jälkeen varustin Piipin maastoon. Lenkki sujui reippaasti ja hyvässä hengessä ja tallissa tamma sai päälle päätteeksi asiaan kuuluvan melassiveden sekä ratsastusompun. Laitoin linimentit jalkoihin, loimen niskaan ja neiti pääsi pihalle. Piipi oli ilmeisesti pähkäillyt että Nitron täytyy olla ulkona, kun ei sisälläkään näy, ja tarhassa alkoi hetken kestänyt Nitron etsintä jolloin Piipi ramppasi kaikki nurkat ja notkelmat sekä pihaton läpi huhuilemassa kaveriaan. Kun ei löytänyt, niin asettui syömään heiniään. Sen koommin ei ole juuri huudellut ja muutenkin on ollut tosi tyyni. Olen tarkoituksella viettänyt paljon aikaa ulkona; siivoillut tarhoja yms. että Piipillä olisi edes vähän seuraa. Selvästi hakeutuu nyt lähikontaktiin ja eilenkin tuli päiväunille viereeni, kun siivosin tarhaa. Muutenkin näyttäisi nyt olevan enemmän minun perään kun ei ole lajitoveria seurana. Toimitan siis heikon korvikkeen virkaa...  Tässä muutama kuva tämän päivän touhuista.

Hurmaava tumma

Jaahas, mamma on täällä!

Tämä on tutkittava tarkemmin!

Lähellä

Piipi sai eilen talvikengät tilsakumeilla jalkaansa. Kengityksessä meni sen verran aikaa että ehdittiin sen päätteeksi vain pikku pyrähdykselle maastoon, lähinnä ajamaan uudet jalkineet sisään. Olin itse ihan jäässä, horzen toppis päällä vaikka tihkui vaan vettä, Taisin paleltua, kun kökin tallissa kengittäjän seurana, joten maastoon oli pukeuduttava vaatevarastoni järeimpiin aseisiin.

Tallissa on nyt tosi rento puuhailla, ja on ihana olla Piipuskaisen kanssa ihan kahdestaan. Kyllä se vaan on puolet vähemmän hommia kun yhtä hoitaa, vaikka sitä jotenkin on aina ajatellut että toinen menee siinä samalla. Tuntuu, että alan nyt saavuttaa sitä rentoa fiilistä, mihin itseasiassa pyrin muuttamalla tänne maalle. Lisäksi saan keskittyä vain ja ainoastaan omaan hevoseeni ja hevonenkin tuntuu keskittyvän minuun. Kivi on vierähtänyt sydämeltä ja on sellainen letkeä fiilis touhuta. Piipi on omassa pihassa ja omassa hoidossa; ihan parasta!!

On myös kovin helpottavaa, että Nitro meni omistajansa hoiviin, sen sijaan että olisi lähtenyt uudelle ylläpitäjälle. Itsellekin tuli hyvä mieli, kun ei tarvitse kärsiä ihan niin kovasta syyllisyydentunnosta, kun ylläpito minun osaltani kutistui näin lyhyeen. Olin kuitenkin luvannut pitkäaikaista ylläpitoa joten tunsin tiettyä vastuuta. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikki osapuolet ovat suhteellisen tyytyväisiä joten ei pidä pahemmin valittaa.  

Tiedän kyllä, että hevosella pitäisi olla kaveri, laumaeläin kun on, ja hieman tietty harmittaa Piipin puolesta, mutta toivon että ainakin jonkin aikaa nyt pärjäilee kunnes tiedän mihin tästä suunnistan.

Minä ainakin nyt itsekkäästti nautin ihan täysillä tästä kepeydestä!

Eve