Tänä vuonna odotin kovasti joulua ja pääsinkin hyvään joulu tunnelmaan. Aika kului lentämällä kun töissäkin piti käydä ja sitten olikin jo joulu. Tänä vuonna kuitenkin viime vuosiin verrattuna hyvinkin erilainen. Muutin elokuussa Rantasalmelle ja olen täällä niin sanotussa positiivisessa jumissa eläinlaumani kanssa, joten en kovin helpolla pääse lähtemään mihinkään. Tästä syystä päädyin viettämään joulun kotona. 23.12 tuli poikani tänne seurakseni joulunviettoon. Tämä olikin ensimmäinen kerta ikinä kun vietimme joulun kahdestaan. Olemme yleensä olleet äitini luona syömässä koko konkkaronkka, sisarukseni ja minä sekä poikani. Usein myös enoni on ollut aattoiltaa viettämässä. 

Olimme sopineet poikani kanssa ettemme osta lahjoja toisillemme.Poikani ruokatoiveena oli lanttulaatikko ja kinkku, joiden lisäksi söimme lohta ja perunoita sekä nachoja juustokastikkeessa.

Jälkkäriksi laitoin turkkilaisesta jogurtista ja pakastemansikoista tehosekoittimella ihanaa jätskiherkkua. Joulupuuron valmistin uunissa ja tuli sitä pitkin päivää syötyä myös suklaata "melkoisen" paljon. Päivä kului rennosti yhdessä ollen ja kävimme myös auringonpaistaessa koirien ja Piipin kanssa kävelyllä. 

Piipi ehti myös poseerata

25.12 saapui kylään loppuosa perheestämme + veljeni tyttöystävä ja siskoni koira. Näin pääsimme viettämään myös perhejoulua. Söimme, toiset pelailivat lautapelejä, aukaisimme lahjoja, joimme kahvia ja juttelimme niitä näitä. Päivä oli mitä mukavin ja rennoin, mutta hurahti ohi ihan liian nopeasti, ja ennen kuin huomasinkaan, näkyi autojen perävalot ja huomasin olevani koirien kanssa vilkuttelemassa pihalla. Hiljaisuus laskeutui tupaan ja oli vähän haikea olo. En jaksanut siivota keittiösotkuja joten annoin niiden suosiolla jäädä seuraavalle päivälle. 

On jotenkin todella outoa, kun ensin on hulinaa ja huisketta vaikka muille jakaa ja sitten yhtäkkiä totaalinen hiljaisuus... Tapaninpäivänä Suomeen saapui jämät ruotsin Staffan myrskystä ja puhuri oli ihan kiitettävä. Ensin ajattelin olla ratsastamatta, mutten millään malttanut, ja loppujen lopuksi meillä olikin ihan kiva lenkki.

Piipi käyttäytyi asiallisesti ja lopuksi käytimme vielä koirat pellolla ulkoilemassa. 

Onneksi sitä aina piristyy kun Piipin kanssa puuhailee sillä olin koko aamupäivän jotenkin alavireinen. Arvelen itse sen johtuneen haikeista fiiliksistä, arkeenpaluusta ja näkemistäni ahdistavista, mutta todenperäisistä painajaisista, joiden jälkeen olen seuraavana päivänä yleensä vielä melko pitkään tosi alamaissa. 

Tänään 27.12 oli sitten pitkästä aikaa kunnon pakkaspäivä, Meinasin jäätyä aamulla ja sama jatkui pitkin päivää, varsinkin sen jälken kun kävin ratsastamassa. Heti kun olin saanut Piipille loimen päälle ja melassivedet eteen, oli pakko käydä vaihtamassa lämpimät sukat ja kengät jalkaan. Sohva ja fleecepeitto on tänään kova sana. Ei paljon houkuttele eikä vedä puoleensa tuo kylmyys. 

Huomisesta toivon sen verran että oma vire kohoaa jonkin verran, tuuli loppuu ja pakkanen laskee. Mulla on ihan hirveät sähkölaskut tällaisilla keleillä joten maksimissaan miinus kaksi ei sen enempää kiitos. 

Tsemppiä kaikille lomalaisille jotka palaa töihin huomenna. Mulla vielä pari vapaata. 

Eve