Meillä on täällä nyt yksi pitkällä saikulla oleva lauman jäsen ja se on neiti hevonen, Piipi. Maanantaina lähdetiin kärrytelemään ja heti tallin nurkalla meni ajopelit nurin sekä kuski tantereeseen, puolittain kärryjen alle. Piipi pelästyi ja juoksi pillastuneena pitkin pihaa päästen lopulta irti kärryistä. Sain tamman kiinni pihan nurkilla jossa hän pörisi ja vapisi paniikissa. Ohjista toinen puoli oli kiertyneenä tiukasti etujalan ympärille. Sain ohjan irrotettua ja talutin hepan talliin. Hän ei pystynyt ollenkaan astumaan vasemmalle takajalalle. Oli shokissa ja vapisi kauttaaltaan. Sain paikalle kunnan päivystäjän joka antoi hepalle opiaatti-rauhoittavaa. Itse olin jo antanut rheumocamia yhden satsin. Oli aivan sydäntä raastavaa katsella hevosen tuskaa ja kipua kun ei voinut oikein mitään tehdä. Eläinlääkäri ei mitään ihmeempää voinut tallioloissa saada aikaiseksi, joten hän ryhtyi selvittämään jatkohoitomahdollisuuksia. Itsekin olin jo soittanut Kuopioon josta kaikki puhelut välittyi Laukaan klinikalle. Loppujen lopuksi kävi hyvin selväksi että etelään on lähdettävä, joko Hyvinkään hevossairaalaan tai Helsinkiin yliopistolliseen. Valitsin Hyvinkään joka on jo ennestään kovin tuttu. Ennen lähtöään eläinlääkäri pisti vielä pari milliä opiaattia Piipiin ja antoi minulle reissulla pistettäväksi kolmen millin satsin. No, sitten alkoi kulkupelin hankinta, sillä oma heppa-auto on seisonnassa ja muutenkin kaput sekä ilman talvifillareita. Suureksi hämmästyksekseni sain sahan omistajalta pajeron lainaksi ja toinen naapuri antoi kopin joten pääsimme lähtemään extempore Etelä-Suomen reissulle. Samaisena aamuna olin juuri pohtinut että milloinkahan pääsen kotiseuduille visiitille mutta ihan tällainen äkkilähtö, tällaisesta syystä,ei kyllä ollut mielessä. Piipi tsemppasi kovasti ja pääsi koppiin, urhea tamma! Ensin näytti kyllä siltä ettei siitä mitään tule, kun Piipi oli niin kovin kipeä eikä kävely tuntunut luonnistuvan millään. Koirat takapenkille, hammasharja sekä koirien ruoka mukaan ja menoksi. 

Neljän tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Hyvinkäällä ja Piipi pääsi heti tutkittavaksi. Hän vapisi ja puuskutti hieman, pulssi oli 70 ja jonkinmoinen shokkitila oli edelleen päällä. Vasen takajalka joutui tarkkaan syyniin mutta mitään kohtaa siitä ei Piipi tuntunut kovasti aristavan, kunnes päästiin kavioon, josta vaiva sitten löytyikin. Kavio puudutettiin ja kun puudutus vaikutti, pystyi Piipi kävelemään lähes normaalisti. Rtg-kuvista kävi ilmi että kavioluu on murtunut. Tiedossa olisi vähintään 6 kk:n toipuminen, alkaen ainakin kahden kuukauden ehdottomalla karsinalevolla! Haavat hoidettiin, Piipi sai tetanusrokotteen tehosteen, kipulääkettä ja jäi Hyvinkäälle yöksi tarkkailuun, mm. sisäisten verenvuotojen varalta ja huomista sairaskengitystä varten. Meikäläinen ajoi pajeron ja kopin Jpäähän, jossa olin perille yhdentoista maissa illalla. Huh, mikä päivä!

Loppujen lopuksi Piipi oli vielä toisen ýön Hyvinkäällä kun kengitys meni myöhäiseksi ja kipeän kavion reaktiota kengitykseen oli hyvä vielä seurailla. Piipi sai samalla reissulla hammashoidon joka tuli ihan tarpeeseen, ja olisi joka tapauksessa tehty parin päivän päästä kotona. 

Nyt ollaan sitten kotona ja totutellaan uudenlaiseen elämään ja tallirutiineihin.

Juuri kotiutunut

WP_20151230_002.jpg

Olemme koirien kanssa olleet Piipin seurana tallissa ja hän näyttää ihan tykkäävän siitä. Ryhtyy usein syömään heti kun tulemme paikalle. Karsinaa saa putsata koko ajan ja melassivettä juotan Piipille kahdesti päivässä että tulee varmasti juotua riitävästi. Karsinassa on koko ajan iso heinäverkko täynnä syötävää ja greenline-pellava-yrttipuuro tarjoillaan edelleen iltaisin. Aamulla olen nyt antanut desin kauraa vaikka väkirehua ei ähkyriskin takia saisi juuri antaa. En kuitenkaan usko että 1 dl:lla on kovasti merkitystä muuta kuin Piipille, joka on tyytyväinen, kun saa edes nimelliset aamukaurat. Havuja tuodaan koirien kanssa lenkiltä ja niitä Piipi mielellään syökin. 

Välillä tolpillaan

WP_20151231_003.jpg

Sitten taas pötkölleen

WP_20151231_006.jpg

Kukkuu

WP_20151231_012.jpg

Piipi on vielä sen verran kipeä kaviosta että sairastaminen tallissa luonnistuu näin alussa ihan ok. Tänään tosin kyllä aamulla innostui kovasti kun avasin tallin pikku oven ja lähti muutamalla askeleella sitä kohti ikään kuin ulos mennäkseen. Hevosen todellinen kärsivällisyys ja pinna mitataan sitten kun tallissa on kökitty vähän pidempi aika, ja kavio ei enää ole niin kipeä. Täytyy vaan toivoa että Piipin pää kestää pitkän toipumisen jos sitten vaikka pääsisi laitumelle edes loppukesäksi. 

Se on rehellisyyden nimessä sanottava että tulen kaipaamaan ihania maastoja tämän tamman kanssa mutta aion parhaani mukaan ja kärsivällisesti hoitaa hänet kuntoon, sillä omaa ratsastusta tärkeämpi asia on se, että saan edelleen jatkaa yhteiseloa tämän tamman kanssa, ja että kuntoutumisella on ihan hyvä ennuste, kun vaan maltetaan olla kärsivällisiä. Ainoana peikkona on nivelrikon mahdollisuus kun murtuma menee niin lähelle kavioniveltä ellei ihan pintaan asti. Nyt vaan varpaat ja peukut pystyyn että vältytään tältä ja Piipille pitkää pinnaa että jaksaa pitkän ja kärsivällisyyttä vaativan kuntoutusprosessin. Seurava etappi on Maaliskuussa kontrollirtg-kuvien muodossa. Ne kertovat, miten toipuminen on edennyt ja pääseekö Piipi sairastarhailemaan. 

Thumbs up all!!
Eve