Mieli palaa postaamaan mutta muuttokiireet ja uuden työn aloittaminen ovat vieneet aikani tyystin. Olen asettunut koiraperheineni Järvenpäähän ikään kuin emme poissa olisi olleetkaan. Vielä yksi vaihe muutossa on edessä kun saamme siirtyä 1.6 alkaen omaan asuntoomme. Siihen asti majailemme äidin nurkissa. Tavarat on varastoituna.

Piipi majoittui Nukariin kahden lv:n ja yhden pv:n seuraksi. Siellä me kahden muun neitokaisen kanssa heppoja kimppahoitelemme. Talli on oikein kiva ja viihdymme, mutta kun tulee taas aika ratsia niin sitten joudumme lähtemään, sillä tallinomistaja on vastahankaan maastoilun ollessa kyseessä.

En voisi kuvitellakaan heppaelämää ilman maastoja joten jollei ihmeitä tapahdu, joudumme kortteerin vaihtoon Piipin toipumisesta riippuen. Murtuma ei ole vielä kovin hyvin lähtenyt paranemaan mutta Piipi voi muutoin kivasti eikä onnu. Tämä on lääkärin mukaan tärkeämpää kuin murtuman luutuminen. Olen saanut luvan talutella Piipiä sen mukaan mitä jalka kestää joten edistystä siis on tullut. Vihreällekin Piipi pääsee ja se on plussaa.

Tallilla menee työpäivän jälkeen kaikki aika joten arkeni on siis melkoisen yksioikoista. Koiruudet ovat usein mukanani eikä heidän tarvitse olla kotona yksin aamusta iltaan.

Pikapuoliin laittelen parempaa postausta kuvineen. Nyt vaan tällainen I am alive-henkinen kirjoitelma.

Hyvää Viikonloppua kaverit!

Eve