PUSPUS PITKÄSTÄ AIKAA! EVE TÄÄLLÄ...

Voi elämän kevät miten pitkä aika siitä kun viimeksi olin täällä. Kesä on ohi ja niin on syksykin. Talvi on tullut ja joulua pukkaa. Tänä vuonna en vaan oikein tunnu saavan joulufiiliksestä kiinni. Kesää on ikävä ja muutenkin loppuvuosi on ollut melkoisen rankka monestakin eri syystä. 

Marraskuun puolivälissä jouduimme lähtemään Nukarin tallilta. Sitä edelsi useampi peruttu irtisanominen tilanomistajan taholta ja lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Tunnelma tallilla oli ahdistava ja sitten kun tuli vielä sinällään perusteeton maastoilukieltokin kaiken muun päälle, ei ollut enää mitään mieltä jäädä . En voi ymmärtää mikä kaikkia tallinpitäjiä vaivaa. Kaikenlaista huutajaa, juoppoa ja muuten vaan outoa tyyppiä mahtuu joukkoon. Varmaan mukaviakin on, ei ole vaan tullut kovin montaa vastaan toistaiseksi...

Piipi muutti sitten lopulta kahden muun tamman kaveriksi ja vain 6 km:n päähän kotoa.

UUSI TALLI

PIIPI TARHASSA

TEKEE TUTTAVUUTTA

Täytyy sanoa että on luksusta kun tallille ajaa viidessä minuutissa. Polttoainettakin kuluu huomattavasti vähemmän. AInoa miinuspuoli on se etten voi enää pitää koiria mukana kuten ennen. Töiden jälkeen kun käyttää koirat ulkona niin kello on lähemmäs kuutta ennen kuin pääsee lähtemään tallille. Nyt talvella on aina pimeää joten viikolla ei ehdi juuri muuta kuin siivota karsinan ja laittaa ruoat sekä vähän rapsutella tammuskaista. Tallin vieressä olevalla pellolla voi kyllä ratsastaa ja lähi teillä voi tehdä pienen lenkin mutta pääasiassa ratsastaminen painottuu viikonloppuihin. 

On kuitenkin ihanaa että nyt on vihdoinkin mahdollista maastoilla. Maastoihin joutuu tosin menemään ison tien kautta mutta matka on vajaa kilometri ja toistaiseksi se on sujunut kiitettävästi. Piipi ei ole millään muotoa 100 % maastovarma mutta kohtuullisen kokoiset ja - ääniset autot menee ihan ok. Kuorma-autot ja kaikki rämisevät väistellään suosiolla. 

MUN VAUHTIMIMMI

RAUHOTTUI...

NETTIDEITTAILUSTA

Nettideittailu, mistä mainitsin kolmen kuukauden takaisessa postauksessa, on osoittautunut suureksi pettymykseksi ja aiheuttanut omalta osaltaan turhan paljon huonoja fiilksiä saaden minut aika ajoin tuntemaan itseni arvottomaksi. Olen joutunut pettymään kerta toisensa jälkeen ja sekin on ollut omalta osaltaan raskasta. En ole osannut pitää itsestäni riittävästi huolta enkä ennen kaikkea arvostaa itseäni tarpeeksi. Olen lähtenyt mukaan kaiken maailman hömpötyksiin ja yhden illan juttuihin jaksaen aina uskoa että kyse on jostain muusta. Olen antanut miehille liikaa mahdollisuuksia uskoen siihen että kaikki menee lopulta parhain päin. Nyt olenkin sitten nettideittailun ammatilainen ja tiedän jo pienestä mikä mitäkin merkitsee. Tunnistan edelleen itsessäni turhan toivon heräämisen ja myönnän olevani jollain tapaa koukussa tähän sosiaalipornoon; jatkuvasti on pakko tarkistaa mitä linjoilla tapahtuu. Olen kuitenkin karistanut ympäriltäni kaikki turhanpäiväiset norkoilijat, seksin vonkaajat ja kaikenlaiset uuserit ja luuserit jotka eivät kohtele minua hyvin. 

On tullut kokeiltua eliittikumppanit, suomi24 ja tinder. Sama soopaa eri kansissa. Pakko myöntää. Ulkonäön mukaan mennään ja valehtelisin jos sanoisin ettei ihailu tunnu kivalta. Suhteessa yhtä ikävää on sitten se jos ei päiväkausiin kelpaa kenellekään. Fakta on, että suurin osa ei halua lähtökohtaisesti sitoutua. Hauskaa halutaan pitää, omilla ehdoilla ja silloin kun itselle sopii. Niin sanotut seksisuhteetkin menee lähinnä miesten halujen ja aikataulujen mukaan. Perinteiset arvot siis vallitsee nettimaailmassakin.

Olen saanut lukemattomat määrät yhteydenottoja seksinvonkaajilta, luki profiilissani mitä hyvänsä. Useimmiten on kyseessä olleet itseäni huomattavasti nuoremmat miehet. Luulevat ilmeisesti että "vanhempi nainen" on kiitollinen kun saa nuorelta mieheltä huomiota ja innostuksissaan suostuu mihin vaan. Eikä ole ainakaan lasten tai pysyvän parisuhteen perään. Nuoret miehet eivät lähtökohtaisesti halua viedä "kypsää" deittiään mihinkään. Eivät ehkä kehtaa... Lähinnä saat osoitteen ja ovikoodin ja sinun odotetaan ilmaantuvan paikalle tyydyttämään nuoren uroon tarpeet. Vanhemmat vonkaajat eivät ole juurikaan parempia joskin heidän sekaan mahtuu aina muutama "normaaleita" treffejä ehdottava yksilö. 

Mielestäni arvostusta ei osoita myöskään se jos ei viitsi ollenkaan panostaa omaan ulkonäköönsä. Pieruverkkaarit eivät TODELLAKAAN kuulu ensitreffien vaatetukseen... Jos ei viitsi ollenkaan nähdä vaivaa, osoittaa se mielestäni sitä ettei juuri arvosta treffikumppaniaan. Itse ainakin koen olevani melkoisen vähäpätöinen näissä tilanteissa. Olen ollut sellaisillakin treffeillä joissa mies teki töitä lähes koko freffien ajan ja minä istuin sohvalla räpläämässä puhelintani. Siinä on melkoisen vaikea kokea olevansa tärkeä tai edes hieman kiinnostava jos toisen mielenkiinto on ihan jossain muualla.

Nettideittailun maailmassa on myös ns. jahkailijoita joiden kanssa mikään ei etene mihinkään. Lähetellään viestejä laiskanpuoleisesti, silloin tällöin. Ajoittain innostutaan intensiivisempään viestittelyyn; saatetaan jopa pohtia josko tavattaisiin kunnes taas yhteydenpito hyytyy, usein pitkäksikin ajaksi. Sitten, viikkojen jälkeen, sama alkaa taas uudelleen. Tämä jatkuu ikuisesti jos ei itse pistä sille stoppia. Kokeiltu on. 

Olen siitä naiivi että jaksan aina uskoa tilanteen paranevan ja annan miehille lukemattomia mahdollisuuksia. Ja petyn.Olen miettinyt, että sivustoilla ja yksipuolisilla treffeillä saatava huomio ja hetkelliset kohteliaisuudet, olkoonkin että ne tähtäävät naisen kellistämiseen, ovat kuin päihteiden käyttö jossa haetaan hetkellistä hyvää oloa; kohoat nousuhumalan lailla ihailun sfääreihin pudotaksesi sieltä krapulaan verrattavissa olevaan todellisuuteen. Tyhjyyteen, haluten päihdeongelmaisen lailla lisää tätä hetkellistä ihanuutta.Siitäkin huolimatta että syvällä sisimmässäsi tiedät ettei se ole todellista eikä ainakaan pysyvää. 

Realiteeteistä huolimatta irrottatutuminen deittailun maailmasta on vaikeaa. Itse en ole siihen vielä pystynyt. Koska valitettavasti paras lääke yhden aiheuttamaan pettymykseen on uusi kaveri kierrokseen ja siinä sitä taas ollaan... noidankehä on valmis...

TÄHÄN TYTTÖÖN VOIN AINA LUOTTAA

Näitä miettien,
Eve