Viikonloppu tuli ja meni, taas ihan liian nopeasti. Mitäs uutta koirien elämässä? No ainakin huomasin että Mona osaa pissata ja kakata yhtäaikaisesti! Ajatelkaa miten aikaasäästävää!! Menin korjaamaan kakkoja niin samassa " kasassa" oli kummatkin tarpeet tehtynä. On se vaan aikamoinen monsteri, pommiinnukkuneen, kiireisen aamu-ulkoiluttajan unelmakoira... Viikonloppuna ulkoiltiin paljon eli siinä ei mitään uutta. Onneksi oli sentään suurimman osan aikaa hyvä keli. Sunnuntain myöhäisiltana Dumlemiska löysi läheiseltä fudiskentältä juissipurkin viereen dumpatun/hylätyn tyhjentyneen jalkapallon ja ihastui ikihyväksi. Sitkeesti kantoi aarrettaan koko matkan kotiin eikä meinannut malttaa millään tulla sisälle kun olisi niin halunnut jäädä pallonsa kanssa ulos. Oli liikuttavan näköinen, läpimärkä koira ruttunen pallo suussa... Nyt sitten siis sai ihan oman käden oikeudella sen jalkapallon mikä on pitänyt hankkia jo moneen otteeseen.
Otin tyttöjen kanssa pienimuotoisesti "tuplatottista" kun oltiin lassielenkillä. Hyvin toimi, täytyy jatkaa tätä harrastusta. Monan kanssa treenattiin myös vähän paikalla oloa, istuen tosin. Mielellään kun lähtis mukaan kun kävelen poispäin ja edistystä tapahtui. Täytyy taas hehkuttaa miten kivaa on olla kahden collien kanssa lenkillä. Ei siinä että Dumlessa jotain vikaa olisi mutta kun nuo neidit ovat niin kilttejä, tottelevaisia ja rauhallisia. Vaikka vastaan tulisi mikä tahansa remmissä riuhtova ja tempova otus niin tytöt vaan ylhäisesti katsoo että mitä ihmettä ja antavat olla. Eilenkin olivat mulla irti ja pysyivät nätisti paikalla kunnes kaverit meni ohi. Ovat kaiken muun ihanan lisäksi myös ultrasöpöjä kun viilettävät menemään kahdestaan. Tulee ihan vanhat, hyvät ajat mieleen.

MUTTA nyt haluan valittaa kanssa ettei mene ihan pliisuksi ja imeläksi hehkuttamiseksi koko juttu. Olen lopen kyllästynyt koko Oitin takapajulaan ja sen negatiiviseen ilmapiiriin. Ei mikään ihme jos ei kukaan halua tänne muuttaa!! Ensinnäkin joka paikassa on "dobermannin ulkoilutus kielletty"-kylttejä, ihan vieri vieressä jopa. Sillä ei tunnu olevan mitään väliä että mukulat viskoo kaikki roskansa pitkin nurmialueita kunhan vaan KUKAAN ei mene koirien kanssa nurtseille kävelemään. Tämän lisäksi kaikenlaisia mussuttajia on kylä pullollaan. Valivalivali sanon minä!!! (olen siis tuohtunut, jos kukaan ei vielä huomaa!!!) En ymmärrä miksi pitää kaikesta valittaa jos mitään ei tapahdu?!!? Eilen oli kaiken huippu kun läheisen tehtaan toimistosta joku ukkeli hyökkäsi ovesta ulos ja ohjeisti meitä hiekkatielle kävelemään. Sattui nimittäin niin että oikaisin toimiston 1,5 m leveän nurmialueen kautta kun toisella puolella olevasta talosta aika usein ryntää musta koira haukkumaan aidan viereen = otin siis hajurakoa. Se oli ilmeisesti liikaa tälle sunnuntaina työtä tekevälle ukolle jolla ei ole elämää ja piti sitten aivan turhaan käyttä energiaa tällaiseen. Itse korjaan kaikki koirien jätökset pois ja muutenkin pidämme huolta omista asioistamme. Ja sitten juuri muutettuani oli jokun älykääpiö laittanut maahan koiran jätösten viereen ruutupaperi lapun johon oli ilmaissut ärtymystään ja kertoi myös että asiaa/ulkoilijoita tarkkaillaan eikä mihinkään saa ilmestyä paskaa enää. Ruutupaperi oli ympäröity kivillä ettei lähde tuulen mukaan lentoon... Siis säälittävää. Haloo!!!?? En itsekään tykkää ettei toiset korjaa koirien jätöksiä mutta jotain rajaa pitää olla.
Myös koirien vapaana pitäminen on monelle liikaa vaikka koirat eivät mitään huomiota kiinnittäisi muihin kulkijoihin tai häiriötä aiheuttaisi. Se saattaa toisaalta kyllä johtua siitä että Oitissa on tosi paljon erittäin huonotapaisia ja huonosti käyttäytyviä koiria, joten saattaa olla että eivät paikalliset tiedät toisten kouluttaneen koiransa. Kaikki ne hihnassa tempovat minikokoiset räksyttävät koirat ovat kyllä kieltämättä aika ärsyttäviä nekin. Mietin aina että jos antaisin oman 40 kiloisen sakemannini sillä tavalla käyttäytyä, olisi varmaan piakkoin lööpit jossain. Pienille koirille, valitettavasti, sallitaan niin paljon... Ja kun vauhtiin olen nyt todellakin päässyt niin sanonpa vaan että aitojakin voisivat ihmiset korjailla taikka pihoilleen rakentaa. LUKEMATTOMIA kertoja on lenkillä ollessamme rynninyt irti oleva koira luoksemme niin että vähältä piti tilanteita on ollut luvattoman paljon. Olen onneksi toistaiseksi saanut karkoitettua karkulaiset pois, tajuavat ilmeisesti että olen tosissani. Hassuinta kuitenkin on se, ettei omistaja yleensä edes anteeksi pyydä, ennemminkin mulkoilee vihaisesti. Tämäkin siis minun vika...???

Täytyy varmaan muuttaa, jos vaan taas jaksaisi kamansa kasata... Tai jos tekisivät "paikalliset" uusille muuttajille jonkun "näin elän ja olen oitissa"-kirjan niin säästyttäisiin kaikki turhalta mieliharmilta... HYVÄÄ ALKUVIIKKOA KAIKILLE, KAIKESTA HUOLIMATTA!!devil