Viikko sitten perjantaina olin muistaakseni aika täpinöissä kun tähän aikaan oli Monan hakureissu suht lähellä. Tuntuu siltä että pikku-Monsteri olisi ollut meillä ikuisuuden (siis positiivisesti ajateltuna...). Dalian kanssa saavat hyvät leikit aikaiseksi ja Dumlenkin kanssa menee aina vaan paremmin. Nyt saa jo Mona liikkuakin jonkin verran ilman että saalisvietti heti herää. Dumle selvästi mielellään leikkisi Monan kanssa ja tänäkin aamuna kovin ystävällisesti lähestyi Monaa joka valitettavasti pakitti sen verran että Dumlen häntä kohosi ja selvästi rupesi saman näkemään Monan jahtauksen kohteena. Dumle on nykyään useammin hyväntahtoinen lähestyessään ja selvästi kiinnostunut Monasta mutta Mona vielä sen verran arastelee että Dumlella sitten tosiaan saalisvietti herää. Siltikään ei lähde jahtaamaan mutta ilme muuttuu. Nyt kun Mona saisi vaan rohkeutta haistella Dumlen kanssa rauhassa niin oltaisiin taas menty hieman eteenpäin. Nyt ovat kyllä jo lähes koko ajan samoissa tiloissa ja edistymistä tapahtuu päivittäin joten pienestä on kaikki kiinni ja eteenpäin mennään koko ajan.

Yritän koko ajan pitää huolta siitä että en lähde mukaan Monan jänskättämisiin ettei vahingossakaan koe saavansa tukea näissä fiiliksissään. Tilanteet tulee ja menee ja sitten jatketaan eteenpäin. Edistystä on jo selvästi tapahtunut.

Kyllä mä olen niin onnellinen näistä koirista!! Ovat kaikki aivan ihania ja persoonallisia omalla tavallaan. On kiva tulla kotiin kun innokas kolmen kopla on toivottamassa tervetulleeksi. Mona ja Dalia selvästi kamppailevat huomiosta ja kummankaan innostuksella ei ole rajaa kun tulen töistä. Monalla on tapa vinkumisensa lisäksi kaivautua syliin ja Dalia pusuttaa kovasti. Dumle taas osoittaa "suurta rakkautta", suuri kun on...

Mona teki maanantaina metkuja eli oli ensinnäkin kakannut sisälle ja sitten livahti aidan alta, käyden naapurin luona visiitillä. Oli kyllä sen verran innoissaan kun tuli naapurin tädin kanssa takaisin että taisi kaduttaa moinen tempaus. Vinku ja hyppi ihan kuin olisi ollut pitkälläkin reissulla. Nämä kummatkin tapaukset olivat ainoita laatuaan. Varmuuden vakuudeksi kuitenkin pistin aidan alareunaan vähän "fyllinkiä" ettei uudelleen tällaista tapahdu.

Nyt voin jo mielestäni hyvinkin huoletta pitää Monaa vapaana melkein missä vaan. Aika ajoin saattaa kuitenkin jäädä "haju päälle" ja ei oikein malta huomioida että lauma liikkuu eteenpäin mutta aika usein sitten Dalia jää odottelemaan Monaa. Mun mielestä koiran pitää kuitenkin seurata missä "pomo" kulkee eikä päinvastoin ja tämän yleensä jo pennulle opetan.

Järvetistä soitettiin Dumlen B12 ja folaattiarvot eilen ja olivat ihan ok. Folaatti on hieman yläkanttiin mutta kuitenkin vähemmän kuin viimeksi eli nyt on 19,2 kun viimeksi oli 22,4. Ihanne arvo olisi 13-14. B12 oli 328 mikä on ok kun lukeman pitäisi sijoittua välille 200-850. Nyt sitten mietityttää miksi on laihtunut. Toivottavasti saadaan paino nousuun. Viimeksi punnitessa painoi päälle 36 kun voisi olla lähempänä 39 tai 40 kg. On kuitenkin hyvinvoivan näköinen ja oloinen joten siinä suhteessa asiat ok. Täällä nyt sitten toisia yritetään laihduttaa ja toisia lihottaa. Tasan ei käy onnen lahjat.

Kaikki koiruudet syö nyt eri ruokaa eli: Dalia aamuisin jauhettua siipeä ja illalla kasvista ja lihaa. Dumle hypoallergenicia ja Mona omaa 1st choiceaan sekä ziwi peakia. Olisi kiva saada edes kaksi samalle ravinnolle mutta kun Dumlea ei voi hypolta vaihtaa enkä sitä nappulaa haluaisi hinnan ja imeytyväisyyyden vuoksi toisille syottää (ovat jo muutenkin pulleita). Dalia saa nyt barfata laihiksensa takia joka ruoka ei tunnu Monalle maistuvan niin ei siinä samaan ruokaan nyt päästä millään. Toisaalta jos viittis Monalle syöttää pelkkää Ziwi peakia niin sitä voisi antaa myös Dalialle jonkin verran niin tämä voisi olla vaihtoehto mutta ziwi peak on niin törkeen kallista syöttää 20 kg painavalle koiralle että en tiedä onko se vaihtoehto ollenkaan. Haluan ehdottomasti antaa koirille laadukasta ruokaa mutta täytyy silti löytää joku välimuoto ettei ihan puurolinjalle joudu itse menemään...

Sellaista meillä tällä viikolla. Viikonloppuna täytyy jossain välissä "huoltaa" kaikki karvakasat eli leikata kynnet, siistiä korvat ja harjailla. Siinä on sarkaa kun on nyt kolme karvaista mutta ei se mitään. Mona pitäisi kanssa madottaa vielä kun toisille annoin kuurit pari viikkoa sitten.

Monan uusia nimiä: Mondeo, Monsta ja Monttu. Kutsumanimenä usein nykyään niinkin tavallinen nimi kuin matiasmonsta (yhteenkirjoitettuna). Siitä menee sekaisin ja saa pienimuotoisen hepulin. Muutenkin on Mona ollut tosi villi ja leikkisä tällä viikolla. Dalialla, äidin omalla pikku ykkösprinsessalla on tekemistä kun on tullut toinen kovasti huomionkipeä hauveli talouteen... Yritän Tattoolle kovasti vakuutella että on edelleen äidin prinsessa ja lisäksi ehdottomasti tällä hetkellä meidän kiltein ja helpoin koira!!!