ILTA-AURINGOSSA
 

         

Yritin lähes epätoivoisesti vangita puhelimeni kameralla aivan ihanan ilta-auringon muutama päivä sitten. Oli tosi kiva kun välillä oli jotain muutakin säätä muuta kuin vettä ja tuulta! Lenkkeily on paljon kivempaa kun ei vihmo naamalle. Tässä maassa osaa näin syys-talvi aikaan arvostaa hyviä kelejä. Ja ihan suoraan sanottuna on helpottavaa kun ei joka kerta ulkoa tultaessa tarvitse pestä kolmea kuraista ja karvaista. 

Dumle tuoksuu nyt niin viehkolle koko ajan kun laitoin lauantaina kostutus tipat ekan kerran. Haju ei tunnu lähtevän turkista mihinkään. Ja ikään kuin olisi vähän helpottanut sitä kutinaakin jo nyt. Laitoin samalla kyllä humilacia mahan alle; katotaan nyt kun sen 4 annosta tippaa laittaa niin miten kaverin olo helpottaa. Jos jotakuta kiinnostaa niin tällä kertaa käyttämämme tippa on Dermoscent essential 6.

Yhtenä päivänä viime viikolla tuli lumet alas katolta ja siitähän lähtee valtava meteli jota jotkut koirat pelkäävät. Niin myös Mona. Meni raukka aivan paniikkiin ja majottautui saunaan. Hermostunutta läähättämistä oli eikä uskaltanut Mona lähellekään olohuonetta tai keittiötä tulla. Pelko jäi sitten ikäänkuin päälle ja tyttö regressoitui elokuun tasolle. Vanhat maneerit, kuten se että jähmettyy lenkillä "kökkimään" pitkälle taakse kun muut jatkaa matkaa eteenpäin ja kaikkien mahdollisten äänten kyttääminen palautui takaisin. Sisällä oli myös jonkin verran säpsy ja singahteli ees taas sekä oli erityisesti ak:n perään. Nyt on torstai ja noin viikko kulunut ja tuntuu että alkaa nyt palautua ennalleen.
Toinen mielenkiintoinen asia tässä oli se että samanaikaisesti Dalian ja Monan villit leikit vähenivät merkittävästi ja Dalia hakeutui enemmän Dumlen seuraan. Ilmeisesti Monan käytöksessä oli jotain semmoista että Daltton rupesi sitä hylkimään. Heikkoutta ei laumassa katsota hyvällä ja varsinkin kun siihen yhdistyi tällä kertaa mustasukkaisuus elementti Monan tuodessa itseään tykö ak:lle hyvin voimakkaasti. Saattaa tietty olla että päällä oli myös joku konfrontaatio tyttöjen välillä; sitä kun aina aika ajoin on havaittavissa. Hälyyttävää se ei ole mutta selkeästi jotain on ilmassa. Koiran elkeistä sen voi nähdä.
Tänä aamuna oli meno jo lähes normaalia aamumetsässä joten ehkä "tilanne" on nyt ohi tältä erää??!!

Mietin tuossa myös sitä että ei Dumle ehkä olekaan niin tossun alla kuin luulisi. Se ei vaan yksinkertaisesti pidä tyttöjen kiukunpuuskia minään = ei katso tarpeelliseksi reagoida. On niin ihanan kiltti, mutta niinhän Dumle tutuille on. Mummot ja papat sekä muut "hiipparit" ikään katsomatta vahditaan kyllä tarkkaan, ehkä vähän liiankin huolella...

Dalian on tosiaan nyt niin hoikka että lisäsin ihan vähän sapuskaa sille. Paino lukema on sinällään ok mutta kun koira on aika isokokoinen tuntuu hullulta että se painaa lähes saman verran kuin paljon pienempi Mona. Dalia on nykyään kovin innostunut haistelemaan kaikkea ja imuroimaan citykanien papanat kitusiinsa. Välillä oikein ärsyttää kun koko porukka on aina jollain eväsretkellä kun mennään ulos. Kieli lipoo ja suu käy.

Mitäs muuta? Monasta vielä sen verran että olisi kyllä oiva tottiskoira. On niin innokas tekemään kaikkea että on oikein ilo seurata mustan väkkärän vauhtia ja palveluhalua. Dalia tietty osaa enemmän kun on jo pennusta asti treenattu ja on hänkin vauhdikas ja innostunut ja sen lisäksi tietty osaa olla paikallaan yms. 
Mona on myös hyvin ketterä muutenkin kun hyppäsi eräänä aamuna neljältä jalalta suoraan ylös ja ilmaan ja Dumlen yli SIVUTTAIN!! Oli aika mageen näköistä! Harmi kun ei tallentunut mihinkään kun en ole ainakaan itse tuollaista koskaan ennen nähnyt!!!

Onneksi on noi koirat, ne on niin hauskoja ja persoonallisia...