TÄMÄ KUVA KERTOO KAIKEN... JA NÄITÄHÄN TÄÄLLÄ PIISAA

AAMUMETSÄÄ




 

   

(Mutta missä on Mona...?? Ei näy.)



Nyt sitten joku katsoo ja miettii että mitä ihmeen järkeä näillä kuvilla oikein onkaan?? Monta kuvaa suhteellisen tylsän näköisestä metsäpläntistä jossa näkyy häivähdys aamun lumipisaroista ja koirien kaukaisia hahmoja. Tämä on kuitenkin se paikka jota tulen oitista eniten lämmöllä muistamaan, meidän oma aamumetsämme joka palveli tarkoitustamme erinomaisesti koko kuuden kuukauden ajan lähes joka aamu!! Täällä ovat lassietytöt villisti kirmanneet ja koko porukka yhdessä säätänyt menemään keppien kanssa. Metsä on ollut varsin oiva aamulenkeillä kun on sopivalla etäisyydellä meiltä ja sitten kuitenkin voi päästää koirat irti ja saavat päästellä höyryjä ennen kuin jäävät koko päiväksi kotiin. Tämä on sellainen edellisessä postauksessa mainittu aamu-ulkoilutuspaikka parhaimmillaan!!

Koko puolen vuoden aikana olemme vain kerran törmänneet täällä toiseen koiraan, kahden pikkupojan ulkoiluttamaan bulldogiin joka piti hassua ääntä; muutoin ei ole ketään näkynyt. Metsässä asui keväällä ja alkukesästä myös iso varis joka seurasi meitä aina kun tulimme metsään.Oli ilmeisesti hänen pusikkonsa... Kovaa meteliä piti meitä seuratessaan mutta sitten yhtenä aamuna oli hävinnyt ja tuli oikein ikävä meidän "omaa" varista!  Täytyy myöntää, että usein myös vislailin varikselle ja juttelinkin sille jotain (kyllä, minä olen se kuuluisa oittilainen joka mumisee itsekseen...Heh heh!!)

Enää 2 aamua ja sitten: Jää hyvästi aamumetsä...yhyyy!