Olen löytänyt kaikkea söpöä uuteen kotiimme ja jotain ostanutkin. Olen ihan hulluna tekstisisustustauluihin, sellaisiin vähän rustiikkisiin ja osuvalla tekstillä varustettuihin. Huomaan löytäväni itseni aina niitä myyviltä osastoilta. Tänäänkin menin varta vasten K-rautaan ja löysin muutaman tosi osuvan. Yksi tarttui matkaan kun oli "sopivan" värinen" Uuteen duunipaikkaan voisi olla ihan osuva seinätaulu jompikumpi näistä








Eikai  tuollaisia kukaan voi ottaa ihan kirjaimellisesti joten luulisi että niistä jokaisen huumorintaju pystyisi löytämään sarkasmin lauseen takaa... Tykkäsin myös sellaisesta jossa sanottiin että "NOBODY'S PERFECT I AM NOBODY" tai keittiöön sopivasta 

 Tämä on erittäin osuva varsinkin silloin jos perheessä on ruoasta vinkujia ja valittajia (tyyliin: miksi taas makkarakeittoa)

Kuten huomaatte, olen kylttimaanikko, täysin hurahtanut. Ja jotta ei ihan unohtuisi että tämän blogin pääasiallisin aihe on koirat niin ehdottomasti haluan  seuraavan kyltin itselleni. Sen jo melkein löysin, mutta oli valitettavasti Kodin ykkösestä loppu. Kissa versioita vain oli jäljellä. Here we go:


Ja näinhän se on. Koirat tekevät kodin. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kolkkoa olisi olla ilman dogeja ainakin ak:lla.
Lunta on nyt mielettömät määrät. Aurauskalusto ei pysy perässä ja ajantasalla. Dumle tekee oman osansa auttaakseen aurausruuhkassa; imuroi koko ajan lunta kitusiinsa hurjaa vauhtia. Kun on niin auttavainen ja haluaa tehdä oman osansa, mamman pikku kulta... Kaverin nenä on myös huippuluokkaa sillä 20-30 cm:n lumeen hautautuneet kakkakasat löytyy myös takuuvarmasti eli vainu pelittää. Jos lähdetään lenkille niin että ateriasta on pitkä aika, on turha päästää irti hihnasta ellei koko ajan kyttää ja vahdi silmä tarkkana. Dumle on hassu kun on kertakaikkisen herkkähipiäinen. Koko ajan on tassujaan putsaamassa ja yritttää päästä kävelemään sellaiseen kohtaan missä on mahdollisimman vähän lunta eli siis reunasta pois, keskelle tietä... Ei lassiet vaan, mutta meidän pelottava susihukkanen kylläkin. Kutsun häntä nykyään hienohelmaksi...
Dalian saksin tänään ja kampasin. Panostin erityisesti korviin jotka ovatkin nyt todella siistit ja nätit. Monankin kampasin läpi mutta en saksinut vielä. Mona on alkanut pikkuhiljaa sulattamaan kampaamista paremmin ja paremmin. Jonkin verran pudottaa nyt karvaa mutta toivottavasti ei ihan kaikkea jos ilmat vaikka kylmenee. Muuten musta väkkärä paleltuu ja sitä emme halua...

Ensi viikko on koirille varmaan aika shokki kun matte lähtee taas pitkän ajan jälkeen töihin. Ovat tottuneet siihen että olen kotona ja pääsevät paljon ulos. Syyskuun puolivälistä lähtien olen ollut enemmän ja vähemmän tontilla.Nyt täytyy koirien olla vähemmällä huomiolla ja hoidolla. Siinä saavat pohtia että what's up? Onneksi huikeasta työmatkasta johtuen saan apuja pojaltani niin ettei tarvitse koirien kituuttaa kupla otsassa. Itsellekin tulee aina kauhea olo jos koirat joutuvat venymään ja kärvistelemään pitkän ajan. Sitten "helpottaa" kun saavat tarpeensa tehtyä ja ruokaa massuun sekä tietty ulkoilmaa ja liikuntaa. Voi relata itsekin. Ihan kun olisi joku fyysinen yhteys. Shokki se on ensiviikko mullekkin kun pitää viideltä aamulla herätä klo 11 sijasta, tehdä työmatkaa melkein 4 tuntia päivässä, tottua uuteen työhön ja ihmisiin jne.jne. Joulun saa huilia sitten välipäiviksi töihin ja samaan syssyyn muutto sekä taas heti uudenvuoden jälkeen töihin. Tottumattomalle kova pala. MUTTA, on hienoa että sain mieluisan työn ja asunnon ja pääsen muuttamaan. Lähden miellläni kouvolaan ja pistän taakse kaiken sen ikävän mitä sain niskaani syksyllä. Jään kuitenkin kaipaamaan sitä että ei ole mitään aikatauluja ja voi valvoa yöllä, nukkua aamulla ja katsoa nettitelkkua vaikka aamuyöhön. Sen aika on nyt ohi. Normaali arki häämöttää. Tässä tänään ostamani taulu joka tulee uuden asuntoni makkarin oveen. Söpö, vai mitä?