Ihanaa, meillä on "mökki"! Kävi todellinen mäihä!! Äidilläni välähti eilen illalla ja hän muisti että sukulaisillamme on talo ollut tyhjänä lähellä kouvolaa jo ainakin 2 vuotta kun siellä asunut vanha rouva on ollut palvelukodissa eikä ole halunnut taloaan kuitenkaan myydä. Tuumasta toimeen eli soitin tänä aamuna talosta huolehtivalle sukulaisellemme ja kyselin tilannetta. Hän toivotti minut laumoineni ilman muuta sinne tervetulleeksi ja ajattelinkin mennä huomenna taloa katsomaan. On kuulemma siivouksen tarpeessa mutta sanoin ettei sillä ole väliä. Siivoan kyllä ihan mielelläni. On tosi mielenkiintoista nähdä minkälaisessa kunnossa talo todella on ja minkälaista siivousta se vaatii. Olin lähinnä ajatellut että päädymme johonkin pikku kerrostalokaksioon mutta nyt meitä sitten odottaa kodikas puutalo isoine pihoineen! Elämä on ihmeellistä. Toivottavasti saamme asua siellä mahdollisimman kauan. Nyt tuntuu taas kivalta. On niin sanotusti valoa tunnelin päässä ja ihan koko syksy ei niin valoista aina ole ollut.

Päivälenkkimme oli kanssa tosi kiva vaikka tuiskusi voimalla. Siihen sisältyi normi lenkkeilyn lisäksi olosuhteiden pakosta myös "mäenlaskua" kun tulin komeasti takapuoleni päällä mäen päältä pyörätielle sen takia että hieman "oikaisin" kun en viitsinyt kiertää vaan arvelin käveleväni mäkeä alas... No en kävellyt ja koirat villiintyi totaalisesti tästä tahattomastta mäenlaskusta. Itse lopulta istuin vain pyörätiellä ja kikatin kun oli niin älytön tilanne; aikuinen mamma laskee persmäkeä ja koirat huutaa ympärillä. Onneksi ei ollut yleisöä... Mentiin lenkillä myös vanhan kotimme ohi ja mökki näytti niin kotoisalta siellä mäenpäällä. Taitaa olla reilusti yli 10 vuotta kun siellä asuimme.