Meillä oli eilen vieraita kaukaisesta järvenpäästä. Poikani eli ydinperhe tuli jo perjantaina ja loput immeiset lauantaina.Olin tapani mukaan, hyvistä ennakkosuunnitelmista huolimatta, ja ehkä myös kiireisistä työpäivistä johtuen, jättänyt kaikki tekemiset ns. viime tippaan joten enemmän ja vähemmän puuhastelin jotain koko ajan kunnes vieraat lähtivät lauantai iltana kotimatkalle.

Laitoin ruoaksi pasta bolognesea, sitruunakiisseliä ja kahvin kanssa lempparikakkuni eli kokki sara la fountainen "paras kahvikakku" nimisen leivonnaisen joka on ihan älyttömän hyvää. Olen sitä laittanut monta kertaa ja tämä kakku pesee mennen tullen useankin kermakakun. Voi myös tehdä hyvissä ajoin valmiiksi joka sekin helpottaa järjestelyissä. Siinä oli sitten kaakun teon lisäksi imurointia, koirien siistimistä, kaupassa käyntiä ja tukan pesua ja kun nämä kaikki laittaa lyhyen ajan sisään ei ole ehkä yhtään ihme että olin totaalisen sippi...

Jaksoin juuri laittaa sapuskat jääkaappiin ja sitten simahdin. Aamuyölle meni taas iltalenkit ja puoliunessa köpöttelin lähipoluilla. Dumle oli jostain syystä hyvin leikkisällä tuulella ja poukkoili ees sun taas häntä heiluen. Liikkeellä ei ollut muita kuin taksit ja minä.

Uni jatkui puoli kolmen maissa tähän aamuun n. kymppiin asti. Jossain vaiheessa kyllä havahduin ja huomasin että Dalia makaa vieressä pitkin pituuttaan ja Dumle jalkopäässä. Herättyäni annoin koirille heti ruoat ja käytin sitten pienellä kierroksella lähimetsässä. Sittemmin olen tiskannut HUIKEAT tiskit, rampannut pesutuvalla ja yrittänyt toipua kun on kaikki paikat aivan jumissa ja särkee. Onneksi on ruokaa jäljellä ettei tarvitse kokata tänään kun ei huvittaisi ollenkaan moinen touhu.

Mona meinattiin eilen varastaa siskoni toimesta. Yritti mokoma harhauttamalla ottaa ihanan monsterin mukaansa. Onneksi olin valppaana...;) Dumle kerjäsi koko päivän intensiivisesti pöydällä olleita sydämenmuotoisia vaahtokarkkeja joihin on aivan hulluna Dalian ja Monan kompatessa hyvin mukana. Ruokailun ajan sai koko koiralauma pysytellä keittiön oviaukon toisella puolella. Parhaiten siitä suoriutui Miskapetruska. Monaa joutui pari kertaa huomauttamaan kun yritti hiipiä kyökin puolelle.  

Kiva oli nähdä perhettä pitkästä aikaa. Täällä kun nyt asutaan kaukana kymessä ei kovin usein tavata. Nyt ylös, ulos ja lenkille niinkuin olis jo!!!!