Lauantain tunnit mitä ilmeisimmin kuluvat nopeammin kuin muiden päivien. Ei tätä muuten voi selittää kun on taas jo ilta. Liotin juuri jalkani kotitekoisessa jalkakylvyssä. Schollin jauheet oli loppu joten laitoin veteen oliiviöljyä ja hunajaa. Suosittelen ehdottomasti! Jaloista tuli ihana pehmeät.

Tekemistä on riittänyt muutenkin, sellaista arkista, kiireetöntä kotipuuhastelua josta nykyään pidän (tiedän, olen vanha ja tylsä). Lisäksi olen katsonut nyt kaikki rästiin jääneet ohjelmat netti telkusta, tänään viimeisenä marko paanasen sisustusohjelman. Sapuskaksi söin salaattia. Laitoin eilen pojalleni tacoja ja täytteitä aina jää joten kasasin itselleni tänäänkin salaatin = kaadoin salaattipedille kaikki eiliset tacotarpeet. Niitä oli mm. kana, paistettu pekoni, kurkku, tomaatti, feta, maissi ja sitten lisäsin myös persikkaa, kananmunan ja auringonkukan siemeniä sekä paahdettua sipulia. Jälkiruoaksi TIETYSTI mämmiä... Kelpo ateria! Salaatin teko on niin ihanan luovaa; siinä saa toteuttaa itseään.

Koirien kanssa oltiin jo kolmatta päivää peräkkäin "uudella" lenkillä. Siellä on niin mahdottoman kiva mennä kun Dumlemiska saa juosta vapaana ja muutenkin on ihana talsia kaikessa rauhassa kun ei ole toistaiseksi muita ulkoilijoita tullut vastaan. Monan kanssa pelasin myös jääpalloa tovin ja leikin taisteluleikkejä Dalian kanssa. Siinä oli kyllä välillä koko rypäs kiskomassa samaa oksaa. Valitettavasti vasen polvi oli tosi kipeä joten en jaksanut/pystynyt reilua tuntia pidempään lenkkiin.

Ratsastuskypäräni. kauhtuneet lempiratsibyysat ja parit minichapsit ynnä ridakengät = hevosvarusteitteni jäämistö, saapui torstaina poikani mukana järvenpäästä. Ihan vaan varmuuden vuoksi jos kävisin jossain vaiheessa vähän kokeilemassa vieläkö pysyn hepan selässä... Maastoilu lähinnä kiinnostaisi, en oikein jaksa vääntää kentällä kun selkä rupee heti vaivaamaan. Mutta, katsotaan miten käy eli löytyykö joku sopiva mesta ja osaanko touhuta hevosen kanssa ilman että se on oma. Se on kyllä aikuisten oikeesti varmaa että omaa hevosta en enää osta! Uskallan näin sanoa, melko ehdottomasti. Hevosen pito on niin kallista ja vaatii ainakin minun tsägällä ison vararahaston josta ammentaa. Olen nimittäin tottunut klinikalla luuhailija ja muutenkin jonkin sortin aku ankka vähän kaikissa asioissa joten en uskalla riskeerata. Hevoseton on huoleton!!! Hevosaika erityisesti Turon kanssa oli kuitenkin mahtavaa enkä päivääkään vaihtaisi pois. Se toi mukanaan elämään niin paljon kaikkea, myös huolta ja murhetta mutta enimmäkseen paljon kivoja asioita.

Projekti Ratsastusta voi hidastaa myös se että minun pitäisi ehdottomasti ryhtyä käymään salilla! Jo senkin takia että on niin paljon kremppaa mutta myös siksi että haluan kiinteytyä. Olen hieman liian pönäkkä omaan makuuni ja kiloja on tullut huomaamatta joten sillekin asialle tulisi tehdä jotain. Olen jo nyt päässyt hieman eteenpäin ja järkevämpään suuntaan sapuskoinnin kanssa joten voisin samalla pistää käyntiin myös salitreenit. Olen aina tykännyt käydä salilla mutta en toisaalta halua uhrata koirien ajasta liikaa mihinkään. Enkä voi nyt tietää sitäkään miten paikat kestää. Mutta kokeilla aion, sittenhän sen näkee.

Täytyy sitä jotain nyt pikku hiljaa tehdä että kotiutuisi tänne kouvolaan hieman paremmin. Nyt vaan käyn töissä, hoidan koiria ja olen kotona. En ole ollenkaan kiinnittynyt tähän kylään enkä tunne ketään. Toisaalta kun ajattelee niin työn takia erakkoelämäkin on kyllä ihan poikaa. Jotain se kuitenkin osottaa että olen menossa kampaajalle rixuun enkä osaa ruokaostosten lisäksi juurikaan hyödyntää kouvolan palveluita.

Itsestähän se on paljon kiinni, eli ei muuta kuin tuumasta toimeen ainakin snadisti... ;) Ja saisikohan sitä viimeinkin aikaiseksi pestä lassiet näin pääsiäisviikonlopun kunniaksi...