Ciao kaikille! Tämä Kouvola tuntuu nyt olevan sellainen suomen aurinkoisin vyöhyke. Täällä ei juuri koskaan sada, tuule tai ole kylmä (sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä täällä peräti 6 kk asuneena, hih). Aina kun joku soittaa ja kertoo sadekuuroista tai muuten viileämmästä ilmasta, on täällä vähintäänkin +25 varjossa... Sateetkin tulee sopivasti iltaisin ja öisin. Tänne vaan kaikki trooppiseen Kouvolaan, mars mars!!

Taas jälleen kerran näyttää pahasti siltä että tästä postauksesta on tulossa jonkin sortin sillisalaatti kun on niin paljon kaikkea sellaista pientä pölistävää. Ensin kuitenkin vähän nostalgiaa. Siskoni on mökkeilemässä ja kävi kuikuilemassa synnyinkotini pihamailla "lähimatkailuretkellään". Sieltä sain sitten multimediana pari kuvaa. Olin muistaakseni 1,5 v kun muutimme tuolta pois joten mitään varsinaisia muistoja ei paikasta ole. Olenpahan tuossa rakennuksessa kuitenkin asunut ja ensi askeleeni ottanut.

Tämän viikon olen taas harjoitellut arkeen palaamista joka onkin ollut yllättävän haasteellista vaikka oli kyseessä vain reilun viikon sairausloma. Saattaa hyvinkin olla että tämä saikku oli ainoa breikki jota voin jotenkin kesälomaksi nimittää. Lomaa ei jatkuvia sijaisuuksia tekevällä yleensä ole. Töissä on ollut ihan kiva olla pienen hengähdystauon jälkeen. Kiirettä on välillä mutta se sopii minulle paremmin kuin hyvin.  Nyt puoli vuotta tätä tehtävää hoitaneena on homma jotenkin sillä tavalla kivasti hanskassa että pestiä on helppo hoitaa. Työni pitää sisällään paljon verkostotyötä ja oleellista on tietää mihin milloinkin on yhteydessä. Asiakkaat ovat myös monet tulleet tutuiksi. Sääli täältä on lähteä mutta ei tässä paljon muutakaan voi. Ehkä minäkin joskus saan vakituisen paikan. Toivossa on hyvä elää...

Tässä sitä ollaan työpöydän ääressä, lounasboxi edessä, pehko harjaamatta...

En ole ainoa mutta kuulun siihen joukkoon joka innostuu lenkillä ollessaan kuvailemaan kaikkea mahdollista ihan laidasta laitaan. En ole mikään graffittien inhoaja mutta hyvin usein ne ovat sellaista epäsiistiä töherrystä joka on tehty lähinnä sotkeminen mielessä. Oikean graffitin tekeminen vaatii aikaa ja keskittymistä, näin olen ymmärtänyt. Nyt kuitenkin yhdessä alikulkutunnelissa oli tosi hellyyttävä piirros joka sai hymyn huulille...

Samalla lenkillä bongasin myös todella kauniin kukkaköynnösjutun yhden omakotitalon seinää pitkin "kiipeämästä". Taidetta sekin.

Todella upea, vai mitä?

Samana päivänä kun Brando-papparaisen poismenosta tuli kuluneeksi vuosi, oli mulla nimpparit. Sain hyvän syyn syödä herkkuja joten juhlistin "suurta juhlapäivää" ahmimalla litran mansikoita joita keksin dippailla suklaakastikkeeseen (=köyhän miehen fondue...) Ihan näpsäkkä pikaherkku jos ei ole aikaa tai halua panostaa keittiössä gourmet-soossien tekoon.

Olen myös taas laajentanut aamupalarepertuaariani. Tänä aamuna laitoin blenderiin rahkaa, (huurteisia) mansikoita ja banaanin. Ai että oli samettista ja hyvää sekä yksinkertaista (my fav word...)! Huomenna ajattelin kokeilla persikoita mansikoiden sijasta. Mun olisi kyllä helppo olla fit farmin dieetillä kun olen niin hulluna tohon rahkaan. Ei tekisi tiukkaa rahka-ateriat, ei ollenkaan. Olen myös aloittanut gluteenittoman leivän syöntikokeilun. Syy siihen on se että syön mielestäni liikaa leipää ja se jotenkin turvottaa liikaa. Nyt olen ostanut sempperin näkkäreitä jotka on ihan hyviä muttei niin herkullista kuin tuore leipä, joten ei tule ahmittua liikaa. Toinen ahmimista rajoittava tekijä gluteenittoman leivän suhteen on hinta. On meinaan melkoisen kallista! Siksi olen pidättäytynyt näkkärissä kun on kohtuullisemman hintaista kuin pakastegluteenittomat. Jos en tule huomaamaan merkittävää eroa omassa olossa niin sitten palaan takaisin ns. tavallliseen leipään. Muuten syön kyllä edelleen täysjyväpastaa ja nallepuuroa joten millään trendikkäällä gluteenittomalla dieetillä en siis ole.

Mulla menee kyllä nykyään luvattoman paljon aikaa ruoka-asioiden pohdintaan. Koko ajan kelaan syömisieni kaloreita, rasvoja ja olen epätietoinen siitä syönkö riittävän usein ja oikeita juttuja. Olen varmasti ihan oikeilla jäljillä mutta täysin varma en voi olla. Olen aina ollut sellainen ahmija ja harvojen isojen annosten syöjä joten on vaikea syödä kolmen tunnin välein ja rauhallisesti. Ja jos syö niin syödä riittävän vähän. Toivon että kokisin valaistuksen tässä syöntiasiassa ja saisin selvyyden mikä on mulle sopiva ruokavalio. Nyt täytyy kyllä sanoa rehellisyyden nimissä että vaikeutan johtopäätösten vetämistä siitä mikä minulle sopii ja mikä ei yliannostamalla itseni mansikoilla joihin olen totaalisen heikkona. Kenen tahansa pakki reagoi tuohon litra/päivä tahtiin. Se on myös jääkylmä totuus että yli nelikymppisenä on painonhallinta hirveän paljon vaativampaa kuin parikymppisenä, jolloin painonpudotus on helpompaa ja aineenvaihdunta nopeampaa. Eikä ole mitään typeriä HORMOONIMAKKAROITA vyötärölle pyrkimässä... :-(

Koen parhaillaan jonkinlaista morkkista kun söin tänään pussillisen Polly-karkkeja. On vaan tehnyt niitä jo niin pitkään mieli että sorruin lopulta ostamaan. Juuri nyt on melkoisen paljon kiusauksia herkkujen syöntiin kun vielä jonkin aikaa sitten ei tehnyt tiukkaa. Olen toivoton herkkupeppu enkä voi enkä pysty lopettamaan karkin syöntiä totaalisesti. Ikinä! Varsinaista kamppailua sanon minä. Nyt täytyy lähteä, ja haluankin, lenkille että saa edes vähän hyvitettyä polly-pussin syömistä.

Ei muuta kuin sortsit jalkaan, koirat messiin ja PIHALLE!!! Hopihopi...

E<3