Nimittäin eilen kun aamukuudesta puoleen yöhön olin niin sanotusti liikenteessä! Kello soi kuudelta, hoitelin koiruuksien aamutoimet, laitoin itseni kuosiin ja suunnistin Vihtiin. Olipa muuten hienot puitteet siellä paikassa missä kävin. Upea, vehreä kartanoalue; siellä kelpaisi kyllä käyskennellä!! Vihdin "bisnekset" hoideltuani suunnistin navigaattorin avulla Espooseen hakemaan satula.comista parit satulat koekäyttöön. Katsottiin myyjän kanssa sellaiset vähän halvemmat versiot hevosen kuvien perusteella, ei siis mitään huippukallista tuliterää penkkiä. Mukaan lähti kolme x kieffer eli aachen, munchen ja garmisch sekä joku passier. Autossa leijaili ihana nahkan haju kun lähdin suunnistamaan takaisin kouvolaan huolttiksen kautta... jota ei meinannut löytyä. Jouduin ajamaan bensavalot päällä sipoonlahteen asti ennen kuin pääsin tankille.PIKKUSEN otti tiukoille, ei kyllä kovin monta tippaa ollut jäljellä kun kaarsin nesteen pihaan mutta sentään kuitenkin kaarsin enkä löntystellyt kanisterin kanssa joten hyvä näin!! Se että ylipäänsä pääsin takaisin kotiin on sinällään aikamoinen ihme ja kiitos kaikesta kuuluu työkaverille jolle myin sängyn ns. "lennosta". Tätä en todellakaan rupea selvittämään sen enempää, antakaa mielikuvituksen laukata tässä kohdassa...

Kotiin tultuani join kaffet ja suunnistin koirien kanssa lenkille. Sieltä tultuani paistoin kanapihvit ja vihannekset päivälliseksi ja lähdin satula-autoni kanssa tallille. Stradi tuli oma-aloitteisesti portille hyvinkin innokkaan oloisena. En tiedä olisiko tullut jos olisi osannut aavistaa mikä satularumba siellä odotti. Kaikki satulat käytin selässä, aachen oli yllättäen sopivin ja, thank god, myös halvin! Stradi söi heiniä samalla kun sovittelin penkkejä ja varmaan ihmetteli että mitä tässä nyt touhutaan. Aachenin kanssa lähdimme maastoon. Mulla on aina ollut sellainen kieffer takamus joten kyllä oli aika kiva parin synteettisen satulan jälkeen istua tässä "nojatuolissa". Hevonenkaan ei pistänyt pahaksi ollenkaan. Lähdettiin taas vaeltamaan uusia polkuja sillä tuloksella että lähes eksyttiin. Stradi oli aika pörheenä kun mentiin metsässä ja aivan vieraassa maastossa. Lopulta päädyttiin hiekkatielle mutta valitettavasti kera hirvikärpästen. Sen verran huiski häntä jo alkulenkistä että arvasin edellä mainittujen ällötysten löytäneen hevosen kimppuun. Kotiin lähtiessäni löysin omastakin päästä yhden hiipparin. Siitä ei sen enempää, YÖK!!! Tallille kuitenkin löydettiin takaisin joten suuntavaisto pelitti taas kerran.

Stradilla on alkanut sulfa kuuri vihdoinkin. Tunnin maastolenkin jälkeen kylmäilin jalan, laitoin betadine kääreen ja hieroin helosania rupiin joita on siellä sun täällä kaverissa; kainaloissa, ryntäissä, naamassa ym.ym. Tallilta lähdin vasta 21:30 joten pimeessä sain ajella. Kotiin päästyäni ulkoilutin koiruudet saman tien joten kaiken kaikkiaan oli siis enemmän ja vähemmän liikenteessä aamu kuudesta asti.

Tänään on ollut outo väsy koko päivän, liekö eilisestä johtuvaa? Toivottavasti, sillä en halua tulla kipeeksi enkä tosiaan yleensä tulekkaan. Koska kuitenkin oli sellainen "promillen" kipeä ja vetelä olo ja selkä vähän oireili, otin suosiolla buranan. Tallille en lähtenyt kun tankki on tyhjä ja keskityin pyykkihommiin kotona sekä koirien kanssa olemaan. Siellä nyt pyörii viimeinen koneellinen ja kuivaushuone on täynnä mun pyykkiä.

Kovasti mieli palaa tallille satulatestaukseen ja Stradia liikuttamaan kun kukaan muu ei ehdi, joten toivon syvästi että lähitapiola on saanut Dumlen lääkekorvaukset mun tilille huomiseksi, sovitussa kolmessa päivässä.

Koirat on madotettu axilurilla ja maanantaina meni kolmas satsi. Tuossahan nuo nyt makoilevat lähituntumassa, mun omat kullat. Taidan mennä ripustamaan vikat pyykit, keittelen puuroa ja sitten suunnistan ulos koiruuksien kanssa. Tällaista perusarkea täällä.

Postailemisiin!

Eve