Uni silmässä täällä taas kukun sormet näppiksillä ja kello on jo well past eleven! Nopeesti vaan tulin pikaiset kuulumiset laittamaan. Tallilla olen aikaa viettänyt viimeiset kaksi päivää töitten jälkeen. Eilen oli aivan mahtava maastolenkki kun lähdin Stradin kanssa samoilemaan uusia teitä. Kävellä köpyteltiin sinne minne turpa ja nenä näytti ja kivaa oli. Keli oli mitä parhain. Sellainen kevyt tuulenvire kävi eikä ollut liian kuuma.

Stradi on järkimiehiä kun ei tunnu pelkäävän mitään. Kiinnostuneena katselee ympärilleen mutta ei hätkähdä pressuja, lintuparvia, pihalta syöksyviä koiria, puukasoja yms. Autotkin on nyt testattu, ei valittamista. Jalka on edelleen kuin tukki. Ei auta viime kertaisen eläinlääkärin ohjeistukset ollenkaan. Olen kyllä kylmäillyt jalkaa mutta mitään muutosta ei tapahdu.

Tänään kokeilimme kolmea satulaa, kaikissa oli jotain vikaa. Kävin jollain oudolla synteettisellä satulalla pienen kävelylenkin sillä seurauksella että takapuoli oli aivan märkä hiestä ja selkään sattui. Ihme ankanpeppu asennossa siinä joutui menemään, en ole moisella penkillä ennen ratsinut. Satula kyllä istui hevoselle melko hyvin mutta ei minulle. Huomenna on tulossa taas joku wintecin penkki kokeiltavaksi. Toivossa on hyvä elää...

Stradin selkä on pitkä ja suora, säkä korkea. Itse polle on korkea mutta kapea. Ai kun olis rahaa ostaa joku ihana albion koulupenkki mutta täytyy varmaan tyytyä winteciin kun sitä voi sitten muokata kaaria vaihtamalla.

Nyt olen tosiaan pyrkinyt viettämään sellaista kiireetöntä laatuaikaa hepan kanssa. On harjailtu pitkän kaavan kautta, rapsuteltu, hoidettu öttiäisten puremia ja muuta mukavaa. Sellaista hevoseen tutustumista monella eri tapaa. Stradi kyllä tykkää olla hoidettavana ja nauttii huuli mutkalla kun rapsitaan kaulaa. Tänään harjoiteltiin porkkanavenytyksiä.

Tästä täydestä raakileratsusta saisi varmasti ainakin oivan "mummonkuljettimen", "tätiratsun" tai "maastomopon" ja tätähän kaikkea hän nyt kyllä jo onkin. Takana on kuitenkin lähes 200 starttia joten ravurina olo on selkärangassa. Jos minun mukaan lähtee niin joku ratsuttaja pitäisi löytää. Meitsillä ei kyllä nimittäin omat taidot riitä hevosen kouluttamiseen. Sellainen perusratsastettavuus, tasapaino ja jonkinlainen taipuminen olisi ihan kiva ja laukannosto. Saa minun puolesta nelistää ihan vapaasti jos haluaa, kunhan laukkaa suht asiallisesti. Hyvää on hevosessa se että on tosiaan älyttömän kiltti ja maastossa toimiva mikä on tietty MAASTORATSULLE hyvä piirre, vai mitä. Sen verran ahkeraa heppatyttöä olen leikkinyt että pesin Stradin kärpäshupun ja pari harjaa eilen. Nyt oli kiva harjata puhtailla eikä tarvinnut laittaa yltäpäältä mutaista huppua päähän.

Yritän muistaa ottaa kameran tallille seuraavaksi mukaan. Että sais vähän kuvamatskua. Huomenna en mene heppailemaan kun rakas prinsessa täyttää 3 vuotta ja juhlimme täällä ankarasti!! Dalialle on varattu cesar ateria ja kolme vaaleanpunaista lakua!

Keskiyön lenkki kutsuu... Eve <3