Huh heijakkaa minkälaisessa duunihaastattelussa olinkaan tänään. Kahden tunnin kikkailun jälkeen pääsimme vihdoinkin lähtemään kotia kohti. Johan olivat haastattelu metodin kehittäneet! Ja kun vaivaa olivat nähneet niin toivottavasti mieleisensä työntekijän löytävät. Minä se en ole. Edes ennalta otettu burana ei torjunut päänsärkyä, sen verran nousi ärsytyskynnys tämän kokemuksen myötä. Kiteytys: haastateltavia 5, haastattelijoita 6. Me haastateltavat saimme keskustelun aiheita ja meidän keskustelua arvioivat haastattelijat (joista kaksi oli suomea ymmärtämättömiä maahanmuuttajia!!) jonka jälkeen me taas keskustelimme heidän arvioinnistaan. Lopuksi oli leikki osuus jossa meidän piti asettaa kätemme sen haastateltava kolleegan olkapäälle jonka ajattelimme eniten muistuttavan johtajan kuvailemaa roolia. Tähän en osallistunut ollenkaan kun en mitenkään voinut arvioida ihmisiä jotka olen tuntenut noin tunnin ajan.  Lisäksi pelasin itseni ulos viimeistään siinä vaiheessa kun annoin hieman palautetta kun keskustelimme haastattelusta ja sen kulusta. Muut hakijat olivat kovin haltioissaan kaikesta kokemastaan. Minä en ollut...

Hurautin motaria pitkin kotiin ja yritin vimmatusti karistaa vitutuksen mielestäni. Kerroin kaikille tutuille puhelimen välityksellä kokemuksestani. Kotiin tultuani söin parit leivät, kasasin tavarat ja ajoin tallille kaiman kanssa. Jynssäsimme Stradin asumusta ja kannoimme rehuastiat talliin. Sovimme Stradin omistajan kanssa että menemme lauantaina Liikkalaan katsomaan mitä varusteita saamme mukaan sekä pesemään ja liikuttamaan kiraaffin. Stradi oli karannut laitsalta eräänä päivänä ja juossut häntä tötteröllä karkuun pitkin pihapiiriä. Oli ilmeisesti osoittanut mieltään kun ruokatarjoilu oli myöhässä. Käytti tilaisuutta hyväkseen kun sähköt eivät olleet päällä joten otti ja lähti.

Pommitettuani koko päivän puhelimitse, sain kengittäjän kiinni ja hän lupasi tulla 20.8. Hierojakin soitti ja lupasi hieroa ruunan reppanan jossain vaiheessa. Näyttää siltä että alkaa hommat järjestyä pikku hiljaa! Hirvittää vain tuo rahan meno, varsinkin näin alussa kun ei ole mitään varusteitakaan olemassa. Lisäksi olen edelleen ilman duunia joten rahavirtoja ei ole tiedossa toistaiseksi. Tällaista pientä uhkapeliä siis...

Ihanaa kuitenkin taas käydä tallilla, tehdä tallihommia ja tavata uusia ihmisiä yhteisen harrastuksen parissa. Ja sitten tietysti saa rakkaan kiraaffin kotiin. Toivottavasti kaveri viihtyy ja kuntoutuu ja kaikki menee pääsääntöisesti hyvin!

Nyt kuitenkin keskityn katselemaan Big brotheria jota totaalisesti inhoan mutta kun siinä on Andy Mc Coy niin en voi olla katsomatta.

Eve <3