Hmmm, mitähän tästä nyt sanoisi ja miksi sen kuvasin? Näytti vaan jotenkin niin "kivalta" tuo kivikasa ja kun aurinko vielä siihen heijasteli niin tuli jotenkin hyvä fiilis.

Huomaa että on syksy. Yhdellä jos toisellakin on mieli maassa. Sen huomaa kun lukee blogeja ja ihmisten mietteitä. Samansuuntaisia ajatuksia on monella. Eilen itselleni tuli yliannostus erilaisia ihmissuhteellisia jännitteitä. Aamusta iltaan asti oli jotain. Jotenkin on nyt sellainen erakkona olemisen tarve. Silloin ainakin varmasti tietää että ei tule mitään konflikteja kenenkään kanssa. Olo on jännällä tavalla turvallinen. Nytkin kun istun omassa huoneessani, ihanassa hiljaisuudessa, tuntuu jotenkuten levolliselta. Tallilla kuohuu syystä jos toisestakin ja vahva persoonat hajoittavat ja hallitsevat. Kaipaisin nyt sellaista mielenrauhaa enkä mitään ilmassa leijuvaa kuten eilen kirjoittelin. Tuntuu siis leijuvan tallillakin.Päätin että irrottaudun talliringistä ja hoidan Vaarin itse. Okei, onhan se rankkaa mutta käyn kuitenkin tallilla niin usein että haluan sen tehdä ainakin niin kauan että saan varmuuden siitä mikä Farfarin kohtalo on; jääkö vai lähteekö.

Tällainen pikainen mietepostaus ja nyt taidan lähteä rakkaiden mussukoiden kanssa pihalle. Todettakoon että Monalla kävi tänään vieras piipahtamassa, entinen mammansa, ja Mona oli kieltämättä hieman hämillään tilanteesta. Sen kunniaksi saksittiin tassut ja siistittiin korvat. Täytyihän sitä olla nättinä... Sainpahan nyt kimmokkeen siistiä neidin kun viimeisin koirat siistiksi-kampanja hyytyi Dumleen.

Lidlistä saa sellaisia ihania myslikeksejä joita olen nyt ahminut todellakin sellaisen määrän että jonkinmoinen lenkki on nyt tehtävä.

Palaillaan!

Eve