Sinne se veri vaan vetää, vasta löytämääni keitaaseen Itä-helsingissä. Eilisilta meni totaalisessa koomassa suhteellisen kiireisen työpäivän jäljiltä joten päätin tänään "ottaa niskalenkin" iltapäivästä ja illasta. Eihän se nyt voi olla niin että kaikki vapaa aika menee puoli horroksessa. Alkaa itseänikin korpeemaan tuollainen päivän hukkaaminen. Zombeilustani johtuen koiraparat pääsivät "iltalenkille" vasta kahden aikaan aamuyöstä...

Eli siis erilainen ote tähän päivään! Sain jo töissä idean lähteä Uutelaan koiralenkille ja päivä olikin mitä mahtavin tähän tarkoitukseen. Aurinko paistoi, oli keväinen fiilis. Oli myös mieltä piristävää tietää kohta puoliin lähtevänsä lenkille ihan johonkin muualle kuin lähipoluille joita tulee tallattua useamman kerran päivässä. Tällä kertaa päätin ajaa autolla lähiparkkikselle. Punaiset pikkuvarpaani eivät ihan lähitulevaisuudessa kestä toista 5 tunnin lenkkiä...

Töistä tullessa laitoin pesukoneen pyörimään, lakaisin pihakivetykseltä karvat ja kepin jämät, vein roskat ja söin pari leipää odotellessani lumian latautumista. Pirtsakasti siis tartuin toimeen. Hyvä minä!

Voi että miten ihanaa siellä Uutelassa taas olikaan. Olen niiiiiiin koko paikan lumoissa. Siellä on todellakin jotenkin satumaista ja kontrasti on valtava iltapäivän ruuhkiin josta sinne sukeltaa. Samoilimme pitkin metsiä, luontopolkuja ja kiipeilimme kalliolla. Ihana hiljaisuus, kaunista luontoa, ai että! Voin täydellä sydämellä sanoa että sielu lepää. 

TÄÄLLÄ OLLAAN TAAS!

METSÄLÄISET

Herra koira löysi aarteen...

Nuuskamuikkuset lumipläntillä

Lipoo, lipoo

FOREST POSING by my pack

Mona, mona, mona... voi että... Ja Herra Koira, the poser of the day, without a doubt! Daltton, varmaa settiä!

LUONTOPOLULTA

Heppaihmiset voi nyt sitten vaan katsoa ja miettiä missä meitsi OLISI RATSASTANUT jos se tallipaikka olisi herunut... Kavionjälkiä oli siellä täällä ja harmitus potenssiin sata, vaikka muuten kaunista olikin ja rauhaisaa. Ja noita polkuja, niitä on siellä AIVAN VALTAVASTI! Grääääh!!! Muutun kohta pieneksi vihreäksi mieheksi...

Nyt viimeistään kaikki loputkin epäilijät ja ankarat maaseudun puolestapuhujat, myöntäkää nyt vaan ihan reilusti että aika siistiä toisaalta asua suomen suurimmassa kaupungissa. Ei pelkkää betonia, ei... Mä olen ainakin aika tyytyväinen ja hyvä niin!