On sunnuntai aamu ja olen ollut hereillä jo jonkin aikaa. Kello ei ole vielä edes puolta kahdeksaa joten jonkinlaisesta ihmeestä lienee kyse. Havahduin jossain vaiheessa siihen että kaikki valot olivat asunnossani päällä. Olin nukahtanut läppäri kainalossa ja iltatoimet olivat jääneet suorittamatta. Tarkoitus ei suinkaan ollut nousta vielä silloin mutta sitten ryhdyin pohtimaan viime päivien tapahtumia ja sitä kautta aina vaan laajemmin ihmisten välistä vuorovaikutusta ja kanssakäymistä. Tuossa onkin jo kaksi sen verran "heviä" aihetta että eiköhän niillä viimeisetkin unen rippeet karise, ja niin kävikin. Pohdintojeni lomassa katsoin areenalta ohjelmaa Au-pair tyttöjen elämästä Lontoossa. Olen itsekin ollut au-pairina ja lisäksi rakastan Lontoota joten on aina kiva fiilistellä katselemalla Lontoon katuja, vaikka vain ruudun välityksellä. Samalla kuitenkin mietin miten ihanaa on toisaalta olla 19-vuotias kun kaikki on vielä edessä ja mahdollisuudet avoinna. 

Olen tässä jonkin aikaa innokkaasti organisoinut kimppatallikuviota käyntiin ja toisaalta yllättynytkin siitä miten mukavasti yhteydenottoja on tullut. Ihmiset ovat vaikuttaneet aidosti kiinnostuneilta ja vielä eilisiltaan asti näytti siltä että toiminta saadaan käyntiin suhteellisen nopeastikin. Olin järjestänyt tälle päivälle alustavan tutustumiskäynnin kyseessä olevalle tallille ja vaihtanut jo kertaalleen ajankohtaakin yhden henkilön toiveesta. Eilen rupesin sitten ihmettelemään kun kukaan ei ollut vastannut viestiini tämän päiväiseen visiittiin liittyen, joten ryhdyin hätistelemään ihmisiä selvittääkseni ketä paikalle ollaan odottamassa. No eipä sitten ketään!! Yksi kandidaatti oli nimittäin alkanut epäilemään onko matka liian pitkä, toinen oli löytänyt jonkun toisen paikan ja kolmas kertoi että ei ehkä tule kun saattaa olla kipeä. Syinä edellä mainitut ovat ihan hyväksyttäviä mutta v-käyrä nousi siitä ettei kukaan ollut vaivautunut asiasta ilmoittamaan ennen kuin minä kyselin perään. 

Haloo immeiset! Olen vaihtanut vierailun päivää, oman jo sovitun sukulaisvierailun ja tehnyt järjestelyjä viikonloppuni suhteen tämän talliasian takia vain huomatakseni että kaikki on ollutkin ihan turhaa! Toisen ihmisen aikaa täytyy kunnioittaa, ei voi olla noin itsekeskeinen! Ja vielä kun on kyseessä sellainen asia joka vaatii toteutuakseen nimensä mukaisesti sen KIMPAN; kukaan ei yksin voi olla "kimppa"!! On aika harhaan johtavaa kun ihminen into piukeena kyselee pääsyä tutustumiskäynnille mahdollisimman pian, kertoo olevansa tosi kiinnostunut, ideoi toimintaa ja antaa selvästi ymmärtää olevansa mukana eikä sitten edes vaivaudu ilmoittamaan jos suunnitelmat muuttuu. Toisaalta ehkä hyvä että asia paljastui nyt, sillä kai tämäkin jotain kertoo ihmisen kyvystä sitoutua ja olla luotettava. Kimppatallin pyörittäminen olisi ollut suhteellisen haastavaa tuolla asenteella...

En ymmärrä miksi toisen ihmisen aikaa on niin vaikea arvostaa. Tämä on mielestäni ihan yleinen ongelma tänä päivänä. Ajattelu on monella niin itsekeskeistä ja omista lähtökohdista kumpuavaa että siinä menossa muut unohtuu. Itsestään ja omasta edustaan huolehtiminen onnistuu kyllä niinkin ettei mennen tullen kävele muiden yli. 

Tästä voi löyhää aasinsiltaa pitkin siirtyä myös luotettavuuteen, ja tarkemmin ajateltuna ei tuo aasinsilta niin kovin löyhä ole ollenkaan.

(kumiankka.sarjakuvablogit.com)

Aika ajoin tuntuu siltä että elämä on yhtä suurta peliä. Koko ajan joutuu olemaan valmiustilassa kuin maalivahti; koskaan ei voi olla varma mistä suunnasta ja millä volyymilla pallo iskee kohti. Tulkintoja, pettymyksen tunteita, ihmetystä ja arvuuttelua; ei voi luottaa eikä tuudittautua mihinkään eikä keneenkään. Tässä voikin olla yksi syy siihen miksi pidän eläimistä niin kovin paljon enemmän kuin ihmisistä. Eläimet eivät kieroile tai ole mutkikkaita vaan kaikelle heidän toiminnalleen on selvä syynsä. Ei pelata pelejä eikä juonitella. Kaikki on niin paljon selkeämpää. Kun luottamuksen saavuttaa niin voi olla varma että se pysyy, ellei itse töpeksi jotain. Moni sanoo minulle ettei eläinten kanssa voi keskustella kuten ihmisen joten vuorovaikutus suhde ei mitenkään voi olla yhtä "hyvä" kuin ihmisen välillä. Voin omasta puolestani sanoa että viimeaikaisten ihmissuhteiden ja vuorovaikutustilanteiden perusteella on edellä mainittu keskustelu monesti yhtä tyhjän kanssa. Saan paljon enemmän positiivista mieltä ja hyviä fiiliksiä kanssakäymisestä eläinten seurassa kuin jatkuvasta kissanhännänvedosta oman rotuni edustajien kanssa. 

No niin! Nyt sitten ulkoilemaan koirien kanssa ja sen jälkeeen omassa pienessä "kimpassani" talllia katsomaan. Juuri nyt ei ole fiilistä kuunnella minkäänlaista "bullshittiä" kenenkään homo sapiensin suusta. 

Eve