Ei käy kieltäminen, kyllä nuo heposet vaan muuttuu kovasti laitumelle päästessään! Piipistä on ainakin tullut aivan alkukantainen laumaeläin ja hän on muodostanut siinä samalla vankan symbioosin laidunkaveriensa kanssa.

Ei puhettakaan että tulisi portille kun kutsutaan. Laiskasti lotkauttaa korviaan ja upottaa turpansa vielä syvemmälle heinikkoon. Kun lopulta raahaudun laitumen toiseen päähän hevosen luokse, saattaa se, jos hyvin käy, kävellä 2-3 askelta kohti, selvästi lakunamien toivossa... Lakunamien loputtua, kun pitäisi jättää lauma taakseen ja lähteä mamman mukaan, niin tammaa saa toden teolla kiskoa perässään; mokoma muuli jumittaa paikallaan. Sitten kun lopulta selviää laitumen portin toiselle puolelle kera tämän vastahakoisen akan, alkaa huutelu ja taaksepäin kaihoisasti vilkuilu! Sieraimet pörisee ja kaikkialla on jotain pelottavaa.

Eikä selkään noustessa voi hevosparka mitenkään enää muista että pitäisi seistä paikallaan!

Mihin on kadonnut se yhteistyökykyinen ja kiltti tamma jonka kansaa "bondasimme" alusta alkaen  ja kuka on tuonut tilalle tuon pähkähullun villihevosen jossa on kyllä hämärästi jotain tuttuja piirteitä...

 Haluaa Piipin takaisin!!!

Eve