Istun täällä töissä ihan täpinöissäni ja "can hardly wait" fiiliksillä, sillä kun menen kotiin, odottaa siellä röykkiöittäin ihania mansikoita. Eikä tässä vielä kaikki. Pakkasessa on hyvässä tallessa eilen sinne "liiskaamani" banaanit joista aion valmistaa uusioherkkuani, banaanijäätelöä. Arvatenkin terästän sen tällä kertaa tuoreilla mansikoilla.

Varasin mansikoita Saarella sijaitsevalta Santasen mansikkatilalta jossa on mielestäni ehdottomasti parhaat mansikat. Kauppojen ulkopuolella olevista "kojuista" myytävistä mansikoista ei voi samana päivänä edes puhua. Pääsin Santasten mansikoiden makuun Mäntsälän vuosinani ja niitä on nyt sitten saatava joka kesä.

Olen suunnitellut hyvin mansikkaisen menuun itselleni tuleviksi päiviksi; Chia-vanukas kera mansikoiden, mansikka-halloumi salaatti, mansikkamaitoa, 4-viljan puuroa mansikoilla, mansikoita ja rahkaa etc. Mansikat ja vaniljajäde, yksi suurimmista herkuistani, jää nyt nauttimatta sillä olen valitettavasti kuukauden ei jädeä-karkkia-keksiä-pullaa -kuurilla. Mansikkaisesta näkökulmasta erittäin huono ajoitus moiselle kuurille mutta pidän siitä nyt kiinni, kun kerran olen päätöksen tehnyt. Onneksi on kuitenkin korvikkeena banaanista valmistettava jäätelö jota siis jo tänään pääsen nauttimaan.

Mmmmmmm...

Herkuttelun lisäksi on tiedossa myös mansikkatalkoot eli siis perkaamista ja pakastamista. Joka toisen mansikan voi pistää suuhun, joten uskon talkoitten sujuvan oikein mukavissa merkeissä.

Kesässä, auringossa ja valossa on lukuisia hyviä puolia ja yksi niistä on työssä koko kesän käyvän kannalta ehdottomasti jo aikaisemminkin postauksissani mainitsemani tunne siitä että omaa aikaa on enemmän. Valoa riittää edelleenkin lähes puoleen yöhon joten ehtii mukavasti puuhailla vaikka mitä. Talvella tuntuu siltä että kaikki pitäisi saada tehtyä viimeistäänkin ennen kasia, jolloin oma aika on vähäistä ja kiireistä. Tuntuu siltä ettei ehdi muuta kuin pakolliset tehdä, paikasta toiseen juosta ja suurin osa ajasta menee töissä. Kesä luo kivan illuusion siitä että aikaa olisi enemmän. Varsinkin silloin jos oma tekeminen painottuu ulos.Tämä kukkuminen yömyöhään saattaa tietty sitten kostautua väsymyksenä työmaalla seuraavana päivänä mutta who cares. Energiaa on enemmän ja tuntuu että unentarvekin on vähäisempi.

Tämä on totisesti hyvä, sillä allekirjoittaneen tallireissujen venymisellä ei tunnu olevan mitään rajaa. Eilen meni lähes puoleen yöhön ja melkein pelotti kun kuskasin Piipiä laitumelle ja varsinkin kun lompsuttelin takaisin ihan yksin. Tallin pihassa oli  lähtiessä vielä valoisaa...

(näyttääpä Piipi pullealta, ei ole oikeasti ihan näin pönäkkä, kuvakulma hämää ja jalkojen asento)

...mutta takaisin tullessa oli jo melkoisen pimeää ja odotin koko matkan milloin kettu, villisika, valkohäntäpeura tai hirvi hyppää pusikosta. Kaikkia edellä mainittuja nimittäin liikkuu tallimme läheisyydessä. Auringonlaskun värit olivat kieltämättä kauniit ja kuvakin tuli napattua...

... mutta totesin mielessäni että ehkä silti yritän HIEMAN aikaistaa laitumelle vientiä tulevina päivinä. Sen verran urbaania verta minussa kuitenkin virtaa että katselen ja ihailen hirviä, karhuja ja muita luonnoneläviä mieluummin hieman kauempaa.

En ottanut eväitä töihin, joten on vissiin pakko lähteä mäkkäriin... Voi harmi... ;-)

Eve

ps. Ai niin ja tänään tulee seiska!! Jess!!

nimimerkillä "elämänpieniäiloja"