On torstai ja kello lähenee yhtätoista. Vielä muutama tunti ennenkuin Herra Koiran kohtalo ratkeaa. Maksa ultrataan ja katsotaan missä kunnossa se on. Olen varovaisen toiveikas mutta pelkään pahinta. Olen jo pitkään tiennyt että Dumle ei tule olemaan pitkäikäinen mutta kyllä tämä silti nyt hieman liian pian tuli. En kuitenkaan halua että rakas mörökölli joutuu yhtään kärsimään joten olen kyllä valmis päästämään hänet pois jos tilanne sitä vaatii.

Olen jo tosi pitkään ja oikeastaan koko ajan, pohtinut ja arvioinut Dumlen elämänlaatua ja pitänyt sitä tärkeimpänä mittarina päätöksen teolle. Kaverilla on koko ajan kova nälkä, jalka ja selkä oireilee, lääkettä menee lääkkeen päälle, on hiivaa siellä täällä, bakteeritulehduksia ym.ym. Mutta kun koira on ollut suhteellisen elinvoimainen ja näyttää ulkoisesti upelta kaikesta huolimatta, niin ei ole ollut suoranaista tarvetta tehdä mitään vaikeita päätöksiä. Vielä... 

Tänä aamuna pesin Dumlen malasebillä kun on "lussuttanut" viime aikoina mahan alustaan aika paljon. Lisäksi haiskahti vähän bakteeritulehdukselle. Korvatkin putsattiin sillä mussun täytyy tietysti olla komeena kun lähtee eläintohtoria tapaamaan.

Ei ole ensimmäinen kerta kun tässä tilanteessa ollaan mutta ei siihen kyllä IKINÄ totu. Aina se on ihan yhtä raastavaa.

<3 <3 <3