Päätin tänään viettää ns. aktiivilounaan ja ajelin tallille kun aika koitti. Alunperin oli tarkoituksena siivota karsina ja laittaa kaikki valmiiksi iltaa varten, mutta sitten innostuinkin tarhansiivoukseen. Päivätolkulla maassa lojuneet heinät eivät tietenkään kelpaa varsinkin kun joku on levitellyt niitä pitkin poikin sekä kussut, paskantanut ja piehtaroinut niiden päällä. Lisäksi on myös satanut joten tartuinpa toimeen ja ryhdyin siivoamaan. Kuskasin useamman kottarillisen lantalaan ja sitten osan tarhan lähellä oleviin heinäkasoihin, vieritin traktorinrenkaan omin voimin tarhaan heinäpöydäksi, hain uudet herkkuheinät sekä raikkaan veden ja voilá, tarha oli valmis.

WP_20141111_009.jpg

 Piipi oli mukana siivoustouhuissa ja jossain välissä jaoimme myös lounasompun, no, ei nyt niin tasan, mutta sainpa minäkin pienen osan herkusta. Eilinen kiukkuperse oli nyt kuin eri hevonen, seurallinen ja hyväntuulinen, mutta tähän on saanut tottua nyt kun on tamman omistaja; koskaan ei tiedä mistä päin tuuli puhaltaa. Piipi ei ihme ja kumma pelännyt edes isoa traktorinrengasta kun vieritin sitä kohti tarhan keskustaa. Uteliaana tuli vaan tutkimaan mikä ihme sieltä on tulossa.

Jee, äiti tuo ruokaa

WP_20141111_003.jpg

Minun heinät!!

WP_20141111_004.jpg

Saatuaan heinät, teki Piipi hurjia hyökkäyksiä toisella puolella aitaa olevaa Raulia kohti ettei tämä VAAN tule ottamaan neidin heiniä. Varmuuden vakuudeksi piti vielä tehostaa sanomaa potkimalla taaksepäin...

Skarppina

WP_20141111_002.jpg

Vastapäisesslä metsässä on aina jotain kiinnostavaa/pelottavaa. Ainakin valkohäntäpeuroja siellä käyskentelee, kenties nytkin kun piti tarkasti vahtia pitää...

Joskus on ihan parasta vaan viettää aikaa hevosen kanssa ilman sen ihmeempää suorittamista.

Viikonjatkoja kaikille!
Eve