Nyt se juhliminen alkoi. NImittäin vuosipäivien sellainen. Eilen 14.2 tuli vuosi täyteen siitä, kun tapasin Piipin ensimmäistä kertaa. Ajelin ystävänpäivänä 2014 parin tunnin matkan ja löysin itä-hämeestä tämän tammuskaisen. Siltä seisomalta en päätöstä tehnyt, mutta monien mutkien jälkeen tamma lopulta tuli minulle maaliskuun lopussa.

Mitäs me vuosipäivän viettäjät

Eilen oltiin juhlistamassa vuosipäivää valmennuksen merkeissä läheisellä maneesilla. Ratsastukseen on tullut nyt taas himpun verran enemmän sisältöä, kun nuo valmennukset ovat alkaneet. Vaikka olenkin sellainen "luonnonlapsi" hevosharrastuksessani ja nautin kaikista eniten rennosta puuhastelusta ja letkeistä maastolenkeistä, ei ole pahitteeksi välillä olla hieman tavoitteellisempi ja suhtautua ratsastukseen asian ajoittain vaatimalla vakavuudella. Ilman apua emme todennäköisesti etenisi kovinkaan pitkälle, enkä pistä ollenkaan pahaksi jos saadaan laukka toimimaan ja heppaan hieman enemmän ratsastettavuutta.

Piipille on kaarreratsastus tosi haasteellista. Hänen mielestään homma olisi helpointa toteuttaa joko kulmat sileiksi oikomalla tai kovalla vauhdilla. Se onkin jo sitten luku sinänsä mennä rauhallista ravia, kun jalat ei oikein pysy menossa mukana, Muutaman kerran onnistuimme kuitenkin ihan ok, joten toivoa on. Kolmikaarinen kiemuraura oli samoista syistä vaikea. Käynnissä sujui ihan siedettävästi mutta ravissa oli edellä mainitut haasteensa. Laukka nostettiin oikealle kahdesti. Toinen kerta oli jo ihan kelpo Piipille, kun kuskikaan ei yrittänyt ajaa ratsuaan laukkaan vaan otti rauhallisemmin. Piipin laukka tuntuu lupaavan kivalta istua. Odotan innolla, kun edetään laukan suhteen, niin voidaan sitten toivon mukaan maastossa nauttia kivoista laukkapätkistä kohtuullisella tempolla. Laukan jälkeen ei loppuraveista meinannut tulla mitään kun Piipillä jäi laukka päälle. Meinasi kuskiltakin keinot ja usko loppua kesken mutta "ope" valoi uskoa, ja tulihan se rauha maahan lopulta. Omasta asenteesta on paljon kiinni. Kyllä oli taas kiva ja inspiroiva tunti! Nyt meillä on seuraava valmennus poikkeuksellisesti jo ensi lauantaina ja sitten on taas kahden viikon tauko. 

Nämä maneesireissut pitävät valmennuksen lisäksi sisällään tunnin kävelyn, puolituntia suuntaansa, joten hepat saavat ihan reippaan satsin liikuntaa. Huoltotoimenpiteet ovatkin tärkeässä osassa että peli pysyy kunnossa, varsinkin tällainen 50 starttia juossut piukkuvikainen. Meillä se tarkoittaa kylmäystä, linimenttiä, kääreitä, hierontaa, melassivettä ja omppua. Hevosen hoitoon hupenee valmennuspäivinä pitkä tovi. 

Pitkäkorvainen hoidokki kääreissään

Meidän valmennusporukalla näyttäisi muodostuvan perinteeksi kahvittelu valkun jälkeen. Kun toisella tunnilla olleet ovat tulleet takaisin ja hoitaneet hevosensa, istutaan satulahuoneessa pitkä tovi kaffen, pullan ja juorujen ääressä. Niinkin pitkään että kaiken kaikkiaan tallilla tuli oltua eilen normi työpäivän verran yhteen putkeen. 830-1615 siinä meni ja kun päälle lisää aamutallin jossa olin 630 ja vielä iltatallin johon vääntäydyin 2030, voin sanoa olleeni tallilla lähes koko päivän. 

Ja jottei liikunta ja ulkoilu jäisi tähän, olin vielä koirien kanssa valkun jälkeen extra pitkällä lenkillä, peräti 2 tuntia. Kävelin melkein tallille asti ja samoilin Lemmenlaakson kautta kotiin. 

Myllyn luona hetken tauko kun jalat meinasi sanoa sopimuksensa irti. Sininen hetki...

Voin sanoa että olin totaalisen loppu, kaput ja finito kun viimeisillä voimillani kävelin kotiin.

Vihdoinkin kotona!

Tämä siis tosiaan ennen iltatallia jonne ajaessani haukottelinkin jo niin kovasti että puolet matkasta en nähnyt eteeni. Arvatkaa vaan houkutteliko jäädä fleece peiton alle köllimään iltatallin sijaan, varsinkin kun joka jäsentä kolotti ja särki. Hullu mikä hullu, ei voi muuta sanoa!! Ja tähän on vielä lisättävä että MAHTIKIVA päivä oli!!

Eve