Viikonlopusta sain kulumaan kaksi päivää niin sanotulla työleirillä, mutta oikein kivalla sellaisella. Pistin paikkoja kuntoon urakalla. Tallissa sain hupenemaan peräti viisi tuntia pesten, puunaten ja ruuvaten. 

Karsinoissa on nyt uudet pelletit, ruokakipot ja himalayan kivet sekä vesiastiat asukkaita odottamassa. Mäntysuopa tuoksuu ja pölyt ovat ns. menneen talven lumia. Pihattokin on siistinä ja odottelee vain jotain ratkaisua lattiakaivon suhteen. Sähköjohdot ja valopistokkeet on peitelty, ettei Pipa ja Nipa saa säkäriä tai tulipaloa aikaiseksi. Puuhaillessa tuli paljon hyviä, toteuttamiskelpoisia ideoita ja olin oikein ylpeä itsestäni vaikka tällainen "kaupunkilaistyttö" olenkin. Mallasin heinäverkkoja pihattoon ja puihin, ja näyttäisikin siltä, että saan oikein hyvät ja toimivat ratkaisut aikaiseksi mitä hevosten ruokintaan tulee. 

Sisätiloissa piti purkaa, järjestellä ja organisoida, ja kyllähän sekin lopulta sujui, kun vaan ensin maltoin vetäytyä ulkohommien ääreltä.

 

Ulkonakin on jo hieman vähemmän viidakkomaista, kun olen trimmerin kanssa käynyt paikkoja läpi. Ruohonleikkuri sanoi sopimuksesa irti, joten ihan kaikkea suunnittelemaani en päässyt tekemään. 

Kukkaloistoa

Piipi kengitettiin tänään, ja minä huvitin itseäni ottamalla taas sarjan erikoisia kuvia uteliaasta tammastani, joka hakeutui lähikontaktiin. 

Lohikäärme!!

Big luv <3

Nyt meni turpa rullalle...

Tällaiset nimikyltit askartelin Pipalle ja Nipalle. Olen aika tyytyväinen itse!

Kello lähenee kymmentä, ja huomenna on aikainen herätys, kun pitää olla lasaretissa jo klo 7 aamulla. Sitä ennen pitäisi pestä ohjeistuksen mukaan hiukset ja putsata kynnet. Viimeksi mainitussa onkin hommaa, tallityttö kun olen. Ei ole siisteimmästä päästä meikäläisen kynnen aluset...

Ai niin, viimeinen valmennus Piipin kanssa oli tänään, ja täytyy kyllä sanoa että nyt kulki parhaiten ikinä, niin Piipillä kuin kuskillakin. Päästiin myös vihdoinkin näyttämään Memmulle kunnon laukannosto, kun yleensä ne ovat tulleet aina kun itsekseen treenailee. Muutenkin koin taas muutaman ahaa elämyksen, jotka taatusti auttaa minua ainakin jonkin verran, kun yritän jatkossa työstää Piipiä eteenpäin omin voimin. Tosi kova ikävä tulee noita valkkuja, muuta en voi sanoa. Paljon on tullut sisältöä omaan harrastukseen ja oppimisen sekä oivaltamisen iloa. Olen enemmän kuin tyytyväinen Memmuun valmentajana ja suosittelen ehdottomasti kaikille! 

Nyt taitaa tämä sillisalaatti olla valmis. Hyviä öitä ja palaillaan!

Eve <3