Hyvää huomenta! Toipilasta syöttelemässä aurinkoisessa ja lämpimässä aamussa

Täytyy olla ylpeä Piipistä, joka jaksaa kärsivällisesti tarhata ja yöpyä ihan itsekseen. Järkevä ja asiallinen sekä kovin rakas potilaani tyytyy osaansa. On se luojan lykky että näin on, sillä elämä voisi olla melkoisen hankalaa tällä hetkellä ja toipuminen paljon hitaampaa, jos jouduttaisiin laittamaan laitumelle. Lämmöt ovat pysyneet 38 asteen tietämissä ja ajattelin tänään antaa viimeisin rheumocamin, sen verran hyvän näköinen jalkakin jo on. 

Kyllä se veri kuitenkin vetää oman lauman luo ja Piipi luokin välillä kaihoisia katseita laitumen suuntaan. 

Näillä nyt kuitenkin mennään, sillä on ensiarvoisen tärkeää antaa lihaksen parantua ihan rauhassa että päästään sitten taas terveinä harrastamaan. Nyt jos hötkyilee, niin seuraamukset voi olla kauaskantoiset. 

On se vaan niin raamikas ja kaunis, ei voi muuta sanoa! Ja on muuten ollut viime aikoina erinomaisen hyvällä tuulellakin kaikesta huolimatta. Pieni kiima tuli ja meni, ja nyt on taas lemmentuskat ainakin hetkeksi selätetty...

Palaillaan taas!
Eve