Viime postauksista voisi päätellä että olen täysin unohtanut Piipuskaisen mutta enhän minä ole. Kukaan ei ole rakkaampi kuin oma Neiti Bee ja tässä nyt sitten pari kuvaa Piipistä uusissa oloissa, mitenkäs muuten kuin sapuskan kimpussa.  

IMG_3800%5B1%5D.jpgIMG_3801%5B1%5D.jpgIMG_3797%5B1%5D.jpgIMG_3795%5B1%5D.jpgIMG_3798%5B1%5D.jpgIMG_3802%5B1%5D.jpg

Piipi on ollut koko ajan uudessa kodissa hyvin rauhallinen ja tasapainoinen. Lohikäärme ilmeitä ei ole juuri näkynyt ja kaiken kaikkiaan tamma vaikuttaa tyytyväiseltä oloonsa. Olemme käyneet verkkaisissa kävelymaastoissa muutaman kerran. Piipillä olisi kyllä menohaluja mutta tarhassa tulee liikuntaa sen verran että olemme ottaneet iisisti, Eilen katselin että lihasrevähtymä jalka olisi hieman turvoksissa, mutta niin vähän, että en voi ihan varmuudella sanoa. 

Toivottavasti toipuminen kuitenkin jatkuu yhtä lupaavasti kuin alkoikin. Olisi aivan mahtavaa päästä Piipin kanssa pitkiin maastoihin. Symbioosi Nipan kanssa alkoi saman tien ja ruunalle osoittamistaan happamista ilmeistä huolimatta, on Piipi kovasti kaverinsa perään ja huutelee huolissaan jos toinen viedään ulos ensin.

NIPAN KUULUMISET

IMG_3805%5B1%5D.jpgIMG_3808%5B1%5D.jpgIMG_3807%5B1%5D.jpg

Nipa on kotiutunut mukavasti. Hän on kiltti poika ja helppo käsitellä, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että on joutunut vaihtamaan paikkaa useaan otteeseen viimeisen vuoden sisään. Selvästi on huomattavissa se, että tutustuminen on vielä molemminpuolista, sillä samanlaista luottamusta ei ole kuin Piipin kanssa, jonka kanssa on tullut puuhailtua jo lähes 1,5 vuotta. Täytyy vaan antaa hepalle aikaa. 

Nipa on Puuha-Pete joka touhuaa koko ajan jotain ja näyttää omaavan myös voimakkaan oman tahdon, vaikka kyllä asettuu ja tottelee, jos/kun "komentelu" ei mene perille. Sellaista tahtojen taistelua on ilmassa. Mutta, se kuten luottamuksen kehittyminen, vie aikansa ja sitähän meillä on. 

Jotain täytyy myös tehdä Herra Hevosen pissalle joka haisee aivan järkyttävälle. Ammoniakin haju on epänormaalin paha. Taidan laittaa herran detox-kuurille ja siirtää pois teollisesta sapuskasta. 

Eilen löysin melko syvän haavan Nipan takajalasta kintereen sivusta ja sen hoitaminen osoittautui melko haasteelliseksi, sillä Nipa ei meinannut millään seisoa paikallaan. Erityisesti tänä aamuna kun jouduin viemään hänet pihattoon jossa kylmäsin jalkaa, kesti iäisyyden ennen kuin sain Nipan asettumaan paikoilleen ja letktuksen käyntiin. Herra pyöri kuin väkkärä ympäriinsä ja yritti kehitellä jotain paniikkia tilanteesta, Vasta kun vähän ärähdin, asettui Nipa lopulta hetkeksi paikalleen. Onhan se aika hankalaa kun joudun itse pitämään riimusta kiinni samalla kun letkutan. Talliin palattuamme, kun yritin putsata haavaa jodopakilla niin sama seilaaminen jatkui. Haavaan ei olisi saanut millään koskea! Lopulta aina kun lähestyinkin jalkaa alkoi ees taas reuhtominen. Onnistuin kuitenkin hoitamaan jalan ja laitoin siihen vielä tervalaastaria. Pikkusen näyttäisi olevan turvoksissa, muttei paljon. Täytyy seurata. 

Ai niin, ja eilen otettiin Nipan kanssa ensimmäiset laukat maastossa. Tosi hienosti ja helposti nosti heti avuista ja laukkasi reippaasti. Oli ihan mahtavaa laukata pitkästä aikaa!!

Hyvää sunnuntaita kaikille!
Eve