MAANANTAI 21.9

Tänään pääsin kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen kampaajalle. Kuiva ja hamppuinen tukkani tarvitsi kipeästi ammattilaisen apua!

WP_20150921_005.jpg

Kampaaja oli uusi tuttavuus mutta ehdottomasti menen uudelleen. Sain nimittäin tosi kivan uuden ja sähäkän tukan. Ihan juuri sellaisen kuin halusinkin.

WP_20150921_008.jpg

Kampaajan naapurissa oli Fidan kirppari, tosi siisti sellainen josta tein löytöjä kolmella eurolla. Kaikki siis yhden euron kappale.

WP_20150921_026.jpgWP_20150921_025.jpg

Kun vielä ulkopuolella nuori kohtelias mies kehui minua kauniiksi, olin todella tyytyväinen päivän antiin. Ja miksen olisi ollut. 

TIISTAI 22.9

Sain naapurista harjoituskärryt lainaan ja kokeilin niitä heti Piipille. Kaipasivat vähän tuunausta joten ei lähdetty vielä kärryttelemään. Samaisilta naapureilta ostin kahdeksan heittomottia halkoja ja ne saapuivat samalla kertaa kärryjen kanssa. 

WP_20150922_005.jpg

Siinä sitä urakkaa on, kun ryhtyy tuota läjää työstämään pinoiksi. Pikku hiljaa!

KESKIVIIKKO 23.9

Piipillä kävi kengittäjä, jonka jälkeen lähdimme koekäyttämään uusia kenkiä uudelle lenkille. Pururadan kautta pääsee haapataipaleen tielle josta taas pääsee pahakkalantielle. Jouduimme siis taivaltamaan loppumatkan toisella "kaahausbaanalla" mutta tällä kertaa vastaan tuli onneksi vain yksi auto ja sekin ajoi suhteellisen hillitysti. 

TORSTAI 24.9

Tänään olin työhaastattelussa Savonlinnassa. Olin varmasti kautta aikain oudoin haastateltava vastauksineni. Kun kysyttiin, miksi juuri minut pitäisi valita, sanoin että varmasti tehtävään löytyy muitakin päteviä. Tämä on vain yksi esimerkki vastauksistani...Lopulta ilmoitin vielä, etten ole kiinnostunut vakituisesta paikasta vaan sijaisuuksista joita heillä oli tarjolla toisessa yksikössä. Haastattelu oli helppo ja kysymykset tuttuja, moneen kertaa kaluttuja. Olen käynyt niin monet työhaastattelut elämäni aikana etten ole osannut enää vuosiin jännittää. Kysymys on kuitenkin loppupeleissä siitä sattuuko olemaan sitä tyyppiä ja sen oloinen minkälaista henkilöä tiimiinsä ja yhteisöönsä kulloinkin hakevat. 

PERJANTAI 25.9

Ensimmäinen kärryttely Piipin kanssa.

WP_20150925_001.jpgWP_20150925_002.jpg

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut, sillä lähes törmäsimme kapealla tiellä kovaa ajavaan traktoriin. Jouduin ajamaan Piipin kaurapeltoon ettei jääty alle. Traktorikuski pysäytti, varmastikin hyvää tarkoittaen, ajopelinsä ja meille jäi niin vähän tilaa ajaa ohi, että Piipi ehti jonkun aikaa peruutella ja pomppia pellossa ennen kuin päästiin tilanteesta pois. Siinä samassa meinasin lentää kärryiltä. Olisi vaan ajanut härvelinsä ohi niin oltaisiin päästy vähemmällä. Ei-hevospitäjässä asuminen on melkoisen vaikeaa kun tosiaan ollaan koko ajan kaahaavien maajussien armoilla. Kohta alkaakin hirvenmetsästys joten katsotaan mitä sitten tapahtuu... Piipi oli vauhti päällä ja halusi ravailla koko ajan. Varsinkin kun hieman hermostui traktori episodista.

Sain jossain vaiheessa päivää sähköpostin, jossa minulle tarjottiin Savonlinnasta toivomaani sijaisuutta. Lupasivat viestissä soitella maanantaina. 

Iltapäivällä kävimme koirien kanssa kaupassa ja puistoilemassa Rantasalmella.

WP_20150925_008.jpgWP_20150925_017.jpgWP_20150925_015.jpgWP_20150925_014.jpgWP_20150925_013.jpgWP_20150925_011.jpg

LAUANTAI 26.9

Nukuin ja löhöilin liian pitkään ja sen seuraamukset näkyi suoraan hevosten karsinoissa. Piipin ja Nipan asumukset olivat kerta kaikkiaan niin sotkuisia, että meinasin siltä seisomalta mennä tarhaan viemään hepoille talikon ja kehottaa siivoamaan ihan itse. Nipa oli ilmeisesti halunnut ryhtyä käyttämään pottaa, kun oli siirtänyt vesikipponsa karsinan takaosaan ja paskantanut sen päälle, mokomakin sottapytty!! Huoh, mikä urakka! 

Parasta tässä päivässä oli kuitenkin se että siskoni Kati ja poikani Tomi tulivat kylään. Vieraat saapuivat parahiksi kun olin saanut tallin siivottua. Laitoin matkalaisille ensin sapuskaksi pita-leipä hampurilaisia(!?!), vähän ranskalaisia ja ruokalevon

V__C295.jpgV__06B6.jpg

jälkeen lähdettiin klapisavottaan. Porukalla on aina paljon mukavampaa tehdä töitä, ja saimmekin päivän aikana koko loppu kasan pinottua.

WP_20150926_001.jpg

Ai että miten hienoa, kun ihmiset viitsivät auttaa. Muutenkin oli tosi mukava kun oli rakasta ja mieleistä seuraa koko päivän. Työ sujuu niin paljon rattoisammin kun ei yksin tee. Ja nyt on autotalli hienossa kuosissa muutenkin. 

Ennen kuin vieraat lähtivät, bongasimme upean kuun taivaalta. Sain napattua mielestäni oikein hienon kuvan tuosta mollukasta.

IMG_3867.jpgIMG_3866.jpg

SUNNUNTAI 27.9

Eiliset klapitalkoot tuntuivat vielä kropassa aamulla enkä selvinnyt tallipuhteisiin ilman buranan apua. On tosi tylsää kun joka paikkaa särkee, mutta toisaalta olen tottunut kipuun, kun se on ollut osa elämääni jo vuosikausia. Kahden hevosen liikuttaminen päivässä, tallihommat ja muut fyysiset askareet tuntuvat valitettavasti kropassani. Niinpä en juuri voi ratsia kahta hevosta päivässä kovinkaan usein. Kun työt alkaa ei siihen ole muutenkaan mahdollisuutta. 

Arveluttaa kovasti miten saan arkeni sujumaan kun siihen lisätään vielä kahdeksan tunnin työpäivä. Ilman työpäivääkin on tekemistä ollut ihan riittämiin ja päivät suorastaan vilahtaa ohi. Aamuvuorot alkavat seitsemältä ja se tarkoittaa sitä että minun pitää herätä jo niinkin aikaisin kuin 04:30 ehtiäkseni hoitamaan hepat ja koiruudet. Kuullostaa epäinhimilliseltä mutta näin vaan on. 

Piipin kanssa oltiin pitkässä, lähes kahden tunnin maastossa. Kokeiltiin uusi lenkki, jossa osa matkasta taivalletaan isommalla tiellä. Piipi oli hitusen jännittynyt mutta muuten sujui uusien hoodien tutkiminen ihan mallikkaasti. Talon pihan läpi kulkeminen on ollut Neiti Beelle aina kova paikka ja nytkin steppasimme varmuuden vuoksi lähes varpaisiltaan, ettei vaan pienet vihreät miehet yllätä esimerkiksi postilaatikon takaa. Eihän sitä koskaan tiedä...

Piipin kanssa on aivan ihana maastoilla vaikka neiti onkin hieman "reaktiivinen" näin nätisti ja sivistyneesti sanottuna. Piipi on niin rakas ja tuttu, että itse pystyy hyvin rentoutumaan oli meno ja meininki mikä hyvänsä. Tämänpäiväisellä lenkille jouduimme kaksi kertaa ahdinkoon, ensiksi leikkuupuimurin ja toiseksi traktorin kanssa. Leikkuupuimurin kanssa meinasi käydä huonosti sillä Piipi meni ihan paniikkiin ja poukkoili holtittomasti, kun ohitimme pellolla olevan koneen. Hengissä selvittiin mutta traktoria menimme sitten suosiolla karkuun metsätielle. Kaikesta "äksönistä" huolimatta oikein kiva sunnuntai maasto oli. 

Tällainen viikko tällä kertaa, 
Eve