Syksy tulee vauhdilla, apua! Kohta sataa vettä, joka paikassa on mutaa ja haravoitavaa piisaa. Minulla on ikävä kesää jota ei oikeastaan koskaan tullut. Onneksi sentään loppua kohden kelit hieman parani. Tässä vaiheessa vuotta, kun kaikki lakastuu, tulee haikea fiilis, sillä seuraavaan kesään on niin pitkä aika. Tuntuu siltä, että itse ainakin elän aina kesää odottaen, sillä en ole mikään talvi-ihiminen. Pitäisi varmasti keksiä jotain mielekästä puuhaa talveksi, mutta pystyn tällä hetkellä ajattelemaan vain sen mukanaan tuomia epämukavuuksia ja lisätöitä. Hyinen kylmyys, loputtomat lumityöt, jatkuva uunin lämmittäminen ynnä muut askareet, eivät ole omiaan luomaan positiivista auraa talven ympärille.

Olisikohan mahdollista mennä talviunille ja herätä kevään kynnyksellä sitten kun luonto taas herää eloon? Eikö olekin suloinen kuva?

(kuva: aukea.net)

Yhteen uuteen sisähommaan olen kyllä innostunut ja se on värittäminen. Kyllä, olen yksi niistä monesta hurahtaneesta aikuisvärittäjästä. Väritän aina silloin tällöin, en ihan päivittäin enkä aina loppuun asti yhtä kuvaa. Etenen fiiliksen mukaan. Tykkään värittää neontusseilla ja olenkin jo saanut muutaman värin loppumaan. 

Kuten huomaatte, en ole niin tarkka jos menee vähän yli. Suosittelen kaikille. Jokainen värittää omalla tavallaan sillä kuvat hahmottaa ja näkee monella eri tapaa.

Ja koska huomaan että aurinko on nyt ruvennut paistamaan oikein kunnolla, hilaankin itseni seuraavaksi ulkohommiin. Ohjelmassa on paskan mättöä niin tarhassa kuin tallissa, pihaton ikkunoiden suojausta verkoilla ynnä muuta sellaista mukavaa. Saa nähdä saanko Nipanderista seuraa puuhiini...

Eve