Kuuden päivän työputken jälkeen olin melkoisen poikki siis aivan finaalissa. Kiireinen viikko piti sisällään myös kaksi ns. kamelivuoroa (ilta-aamu peräkkäin) joten meitsi oli kyllä aikamoisen sippi. Perjantai-illaksi olin suunnitellut leipomista ja keiton valmistusta lauantaisia vieraita varten, mutta sammahdin auttamatta sohvalle josta havahduin aamuyön tunteina. Päätin jatkaa unia ja kokkailut jäi aamuun. Kuuden aikaan nousin sitten ylös ja tein ensitöikseni kaksi kääretorttua sekä niiden päällyksen valmiiksi. Sitten kävin tallissa ruokkimassa hepat ja viemässä ne ulos jonka jälkeen ryhdyin valmistamaan itämaista broilerikeittoa. Sain sapuskat valmiiksi, torpan imuroitua ja tallityöt tehtyä jonka jälkeen vieraani melko pian saapuivatkin. Kylään saapui koko perheeni eli poikani, kaksi siskoa, veljeni tyttöystävineen ja äiti. Oli mahtava saada koko porukka kerralla paikalle. 

Päivä hurahti tosi nopeasti. Söimme, juttelimme, purimme entistä ponin tarhaa, korjasimme heppojen nykyistä ja toiset taisivat haravoidakin. Miten sitä aika kuluukin kuin lentäen, kun on mieluisaa seuraa. Veljen tyttöystävä otti kivoja tilannekuvia, joista nyt laitan tähän pienen koosteen.

Mä ja mun ihana Piipi

Jano

Rakas naama

Illan pimetessä

Mä ja puuhakas lainaheppani Nipa

Siinä kaatui rautakanki

Ugh ugh...!

Nipander osallistuu talkoisiin

Nyt kutisee!

Menossa mukana myös iki-ihana Dalia

Sekä Mona

Illan suussa lähdettiin pellolle kun olin luvannut taluttaa siskoja Nitron kyydissä. Tässä mennään!

Mä ja Nipa ennen kuin komahdin tantereeseen rankoin seurauksin...

Kaunis iltataivas

Ennen kuin rakkaat vieraani lähtivät ajamaan kotiin päin, teki siskoni Kati ihanan salaattipöydän ja velipoika Mikko leipoi fogacciaa. Sitten oli aika sanoa heippahei! Taisivat olla vieraat kotona vasta puolenyön tietämissä...

Naminaminami...

Tiskiäkin tuli paljon paljon, not so naminami...

Meitsin ilta loppui tosiaan melko tuskaisasti sillä Nitron ryökäle onnistui tällä kertaa heittämään mut kanveesiin. Siinä loukkasin oikean kyljen puolen ja nyt on kankku ja sääri hurjilla mustelmilla ja turvoksissa. Kipu oli jäätävä mutta sain sitkeydellä iltatallin tehtyä. Sunnuntaina kävin Savonlinnassa keskussairaalassa päivystyksessä ottamassa röntgenit, sillä piti poissulkea murtumien mahdollisuus. Onneksi oli vain paha ruhje joten selvinnen tuplakipulääkityksellä. Onhan tämä tallinpito haasteellista kun on puoli rampa, mutta joten kuten se sujuu kun laitetaan sujumaan. Tässä ne kaivatut ja kauan odotetut hevosteluvapaat sitten meni linkuttaessa ja buranaa syöden. Nyt on kaksi päivää saikkua, mahdollisesti vielä kolmaskin ja sitten työmaalle. On tää kanssa, pikkasen ketuttaa.

Hyvää viikonalkua kaikille! Toivottavasti ootte paremmassa kuosissa kuin

Eve

ps. En ole laittanut juuri ollenkaan vieraitten kuvia tähän postaukseen ihan tarkoituksella. En siis ole täynnä itseäni vaan kohtelias...