Kaunis syysvapaapäivä kera Piipin

Auringon ottaja nukahtamaisillaan

Suorastaan puhkuu intoa lähteä lenkille, mun muru <3

Horselfie: Me kaksi vanhaa akkaa

Nämä minun kuvat on aina samanlaisia mutta yksin kun kuvailen niin niihin on tyytyminen. Onneksi Piipi on helppo kuvattava, kun seisoo paikallaan melkein missä vaan,ja antaa minun hyöriä ympärillä kamerani kanssa. Eri asia näyttääkö nyt aina niin innokkaalta. Ja ei kai se kovinkaan mieltä ylentävä kokemus voi olla, kun läski omistaja kampeaa kyytiin ja sitä pitää kantaa kilometri tolkulla pitkin poikin Kolkontaipaletta. Kyllä siinä hymy hyytyisi itse kullakin... 

Olkoonkin että Piipi saattaa olla lohikäärme hevosen vaatteissa kun varustan sitä, tai näyttää lopen kyllästyneeltä ennen lähtöä, niin aina hän kyllä liikkuu reippaasti ja innokkaasti ihan mihin vaan ohjaan. Oma moottori toimii ja meno on mukavaa, joskaan ei mitenkään takuuvarmaa ja tasaista. Luotan kuitenkin tähän tammaan täysillä ja se onkin uskoakseni melkein välttämätöntä että voi ylipäänsä maastossa liikkua hevosen kanssa.

Nautin suunnattomasti maastoilusta tämän rakkaan tamman kanssa. Tai oikeastaan ihan mitä vaan teemmekin niin ainahan se kivaa on. Kumma, miten jostain hevosesta vaan tulee niin tärkeä. Sitä ei oikein osaa selittää, mutta kun natsaa niin sitten natsaa. Toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessä!

Eve