Piipi on päässyt muutaman kerran vierailemaan sairastarhassa ja alkupomppujen jälkeen malttanutkin ihan rauhassa siellä heiniään rouskutella ja maisemia ihailla. Kipeä kavio vaikuttaa varovaisen arvion mukaan olevan hieman parempi enkä usko sen olevan pelkkää toiveajattelua. Seuraava kontrolliröntgen on 17.5. Hyvinkäällä ja miksi siellä eikä Mikkelissä, selviää postauksen loppupäästä. Piipillä on selvästi kevättä rinnassa ja kovasti tekisi mieli ulkoilemaan. Toistaiseksi on tyytynyt kuitenkin tilanteeseen, mitä nyt välillä vinkuu ja potkii napakasti.  

Siellä se toipilas seisoo, sairastarhassaan.

Tytöt, rakkaat koiruuteni, ovat joutuneet tyytymään hieman vähäisempään lenkkeilyyn ja päässeet purkamaan energiaansa pihalla telmien. Minulla on varvas ollut tosi kipeä ja sain lääkäriltä ohjeet liikkua mahdollisimman vähän että varvas rauhoittuisi, samalla kun olen syönyt tulehduskipulääkkeitä. 

Välillä patsastellaan vaan...

Me vietetään nyt ihan viimeisiä hetkiä täällä Rantasalmella. Olen nimittäin saanut töitä Järvenpäästä ja suuntaamme takaisin kotikonnuille vieläpä niinkin pian kuin huhti-toukokuun vaihteessa. Maalaiselämä piti kokeilla ja vahvistuipa sekin, että ihan parasta on hoitaa itse oma hevosensa. Paikkakunta jossa asuimme osoittautui pienoiseksi pettymykseksi  kuten myös hirmuiset sähkölaskut jotka tekivät asumisesta melkoisen kallista. Maalla on kivaa muttei välttämättä aina parasta hevosen kanssa. Monenmoiset maataloushärvelit ja metsäkoneet tekevät mm. maastoilusta hieman liian jännitävää.

Se on myös tullut selväksi että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän perheen ja läheisten merkitys korostuu. Maatalouspitäjässä on vaikea saada ystäviä vaikka ihmiset olisivatkin ystävällisiä joten olen kyllä ollut aika lailla facebookin varassa sosiaalisessa elämässäni. Viihdyn ihan hyvin itsekseni, mutta aika ajoin olisi kiva että olisi jonkinlaista kanssakäymistä. En kuitenkaan missään nimessä kadu että lähdin tänne. Enkä koe tulevani maitojunalla takaisin vaikka siitä läppää heitänkin.

On kuitenkin hyvä että sain vakituisen työpaikan ja että Piipi pääsee hyvien eläinlääkäreiden läheisyyteen; Etelä-Suomessa on kuitenkin enemmän ja parempia palveluita tarjolla.  Asuntokin löytyi ja pääsemme muuttamaan Nummenkylään 1.6. Toukokuu menee äipän nurkissa. 

Nyt on kova pakkausruljanssi päällä ja reilun viikon päästä mennään. Paljon on vielä kaikenlaista järjesteltävää joten on ihan hyvä että olen nyt kesälomalla. Eiköhän kokenut muuttaja tästäkin selviä...

Kevät on tuloillaan ja kesäkin ovella. Tästä on hyvä jatkaa.

Eve