No tuleeko se kevät vai ei? Illat on kylmiä ja vihreetä näkyy hyvin vähän.

Näin keväiseltä näyttää meidän talon pihalla. Aika synkät on näkymät.

Meidän asunnossa asui ennen nätisti sanottuna alkoholiongelmainen mies joka ei ole juuri piha-alueita hoitanut. Yritin hieman haravoida enimpiä sotkuja ja nyppiä edes prommilles osan pihalla olevista tupakantumpeista pois. Puhumattakaan kaljapullon korkeista... Arvata saattaa ettei sieltä mitään nurmikkoa alta paljastunut mutta onpahan ainakin siistimpää. Keväällä tulee aina sellainen fiilis että olisi kiva laittaa pihaa ja hankkia kukkia yms. Kuitenkin melkein aina päädyn yhden rehevän äitini hankkiman amppelin onnelliseksi omistajaksi ja siinä se puutarhan laitto sitten onkin. Pääasia kuitenkin on että koirilla on edes joku pläntti johon mennä.

Olen vihdoinkin saanut koirien turkkeja edes jonkinlaiseen kuosiin. Pikatrimmaus, eikä siis todellakaan mikään näyttelykelpoinen, tuli tehtyä extempore erään tassujenpesu rupeaman jälkeen. Nyt pyrin aina silloin tällöin harjailemaan kaikki koirat läpi. Paavon turkki on tosi hankala hoitaa. Herran hormoniturkki huopaantuu, takkuuntuu ja kerää kaikki roskat mukaansa, ja kun siihen lisää sen että Paavo ei todellakaan nauti kampaamisesta ja harjaamisesta, herkkähipiäinen kun on, niin ei ole mitään herkkua tuo turkinhoito kummallekaan osapuolelle.

 

Muutoin meillä mennään ihan kuten aina ennenkin. Aamupuuhat, töihin, koirat ja heppa; siinä se allekirjoittaneen arki on. Viikonloppuisin saan suurinta nautintoa nukkumisesta kun viikolla jää yöt melko vajaiksi. Sijaisuus loppuu 1.7 mutta jatkan todennäköisesti heinäkuun loppuun. Jatko on työlomalaisten varassa riippuen siitä tulevatko takaisin vai ei.

Ai niin, ja Piipi muuttaa taas uuteen talliin. Tällä kertaa lähemmäksi kotia kun nyt Järvenpäässä asutaan. Loimet on jo uudella tallilla ja traikku hakee meidät lauantaina puolen päivän aikaan.

Palaillaan astialle,

Eve