Heissan kamraatit! Eve täällä...

Aika kuluu ja viikot hurahtaa ohi lähes huomaamatta. Siinä samassa kuukaudet. Meillä kaikilla on arjen kiireet, kellä minkäkinlaiset. On lapsia ja lemmikkieläimiä, on työt ja huvit. On tekeminen kuinka kivaa tahansa, niin itse ainakin pysähdyn usein miettimään että tätäkö tämä nyt sitten on. Päivästä ja viikosta toiseen. Toisaalta en kuitenkaan osaa määritellä, mitä sitten pitäisi olla eri tavalla. Tunnistan kyllä, että jotain "jännitystä elämään" kaipaan; en vaan osaa nimetä sitä tarkemmin.

Meidän neitokaiset, Dalia ja Mona, olivat vihdoinkin sterilointileikkauksessa. Pesin rakkaat potilaani edeltävänä iltana 

ja vein heidät Mevetiin seuraavana päivänä ennen töitä. Mona raukka oli hieman peloissaan vastaanotolla, mutta Dalia rentoutui siinä määrin että kelli lattialla rapsutuksia kerjäten ja lähti reippaasti eläintenhoitajan matkaan. Illalla töiden jälkeen hain pöpperöiset hauvelit kotiin toipumaan. Toipuminen sujuikin hyvin ja nopeasti, ilman mitään ongelmia. Kaulureita pidettiin aluksi päällä kun en ollut kotona vahtimassa,

mutta Mona kyllä onnistui kiskomaan mokoman härpäkkeen pois päältään useamman kerran. Hyvin nopeasti, jo parin päivän päästä, ei olisi uskonut että ovat edes missään leikkauksessa olleet.

Paavo vietti "karsserissa" makuuhuoneessa ensimmäiset 10 päiväät kun olin poissa kotoa. Ajattelin että parempi kun saavat tytöt rauhassa toipua haavoineen. Yhtenä päivänä vein Paavon äidille hoitoon kun olin itse pitkän päivän töissä. Silloin otin tytöt mukaan töihin. Tosi hienosti olivat toimistolla pitkän päivän mutta se ei tullut minulle yllätyksenä:

Kelit ovat olleet huippuhyvät jos minulta kysytään. Vastaus voisi olla eri jos koirien mielipidettä tiedusteltaisiin. Meidän kämppä on umpikuuma päivisin. Oven avaaminenkaan ei auta kun tuulen vire on olematon ja piha kylpee auringossa. Illansuussa alkaa helpottaa ja koirat oleilevat mielellään pihalla. Tässä hieman Monan relailua pitkäksi kasvaneessa vihreässä:

Piipi muutti uudelle tallille vapun tienoilla. Ensimmäinen kuukausi on sujunut hyvin. Piipi on rauhallinen, oma itsensä, ammattisopeutuja kun on. Poikakaverikin on löytynyt...

Ratsastamassa olen käynyt tasaiseen tahtiin. Viime viikolla jopa neljä kertaa. Piipi on saanut vihreetä syödäkseen myös tallin puolesta kun on ollut päivisin harjoittelulaitumella. Itsekin olen syötellyt ratsastuksien yhteydessä.

Nyt sille ei enää ole tarvetta kun harjoittelulaitsalla menee jo 5 tuntia päivässä. Uudella tallilla on hyvä hoito ja mukavia ihmisiä. Me kumpikin viihdytään oikein hyvin. Maastot ovat hyvät

ja parin kilomerin päästä löytyy tosi kiva, osittain metsässä puikkelehtiva rata, jonka takaa pääsee myös metsäpoluille. Radalla on pehmeää hiekkaa ja siellä voi tarpeen vaatiessa päästellä vähän kovempaa jos haluaa. Tallin puolesta tehdään kaikki hommat joten itse keskityn vaan PIipin liikuttamiseen ja muuhun hoitoon. Se sopii tähän tilanteeseen loistavasti sillä polveni ovat tosi huonossa kunnossa eikä selkäkään kivuton ole. Sain juuri hyaluronihappoa kumpaankin polveen ja sitten käytän Arcoxiaa kuureittain pärjätäkseni.  Tekonivelleikkaus on edessä mahdollisesti ensi vuonna.

Pipsa

Kivaa kuitenkin kun kesä tulee, tai oikeastaan onhan se jo. Koko toukokuu on ollut ennätyksellisen lämmin ja luonnossa kukkii & kasvaa keskikesän kukat. Nyt täytyy nauttia täysillä! Lomaa minulla on ruhtinaalliset 2 päivää. Ajattelin kuitenkin ottaa 3 päivää uusista lomista tälle kesälle että saisin edes viikon kasaan. Kesällä on töissä kuitenkin ihan ok olla sillä työpäivän jälkeen on vielä pitkään valoisaa ja ehtii tehdä vaikka mitä. Siitä on nautittava mitä on tarjolla...

C U soon...

Eve