Perinteisen viikonloppuhehkutuksen sijasta haluan nyt valittaa. Takana on maailman ärsyttävin viikko joka oli pullollaan kaikkea negatiivista. Töissä tuli lähes päivittäin jotain lannistavaa, epäreilua tai hankalaa eteen ja melkein mihin vaan menin, oli sellainen tunne että v-käyrä senkun kohoaa kohoamistaan. Taitaa olla niin että kun asiat lähtee menemään pieleen niin pieleen ne sitten menee, ihan kaikki ja samalla rahalla. Urputusta, narinaa, vihaisia katseita, selän takana toimimista, epäreilua kohtelua ja vähättelyä; revi nyt tuosta jotain fiilistä itselles!!

Eilen putosi osa ylätakahampaan isosta paikasta kun ahmin merkkareita ja tänään soitin varmaan kaikki hammaslääkärit kouvolassa läpi eikä aikaa tullut. Terkkarissa oli todella tympeä ihminen puhelimessa ja vaikka yksityisillä hml-asemilla saavutettiin edes jonkinlainen asiakaspalvelun taso, ei se auttanut kun ajat meni jopa 4 viikon päähän! Kehotettiin vaan apteekista ostamaan väliaikaista paikka-ainetta. Lopulta työpaikalta sain vinkin kuusankoskella sijaitsevasta hml-asemasta josta sain ajan reilun viikon päähän. Nyt sitten ollaan kieli ruvella ja odotellaan milloin rapistuu koko paikka. Työasioihin liittyvä koko viikon kestänyt ketutus jatkui ja lisääntyi joten työmaallakaan ei mieliala kohonnut.

Koiralenkillä olin tosi puuduksissa. Lenkkeily on tässä yhteydessä väärä sana. Ennemminkin voisi puhua raahautumisesta eteenpäin tai laahustamisesta. Väsy oli eikä meinannut millään jaksaa kävellä yhtään mihinkään. Kun lopulta pääsin lähikauppaan josta olin päättänyt ostaa valmiin griilibroiskun koska todellakaan en kokkaisi mitään, oli siellä sitten vihaisesti mulkoileva mustalaisnainen kassajonossa edelläni ja hän se tollotti tollottamistaan. Hermojen meno oli tosi lähellä... Kotipihaan ajaessani päätin että nyt kyllä linnottaudun asuntooni enkä sieltä valoisalla mihinkään liiku sillä en yksinkertaisesti KESTÄ yhtään negatiivista kohtaamista enää tähän viikkoon.  

Nyt on massu täynnä ihanaa broiskua ja UUNITUORETTA patonkia. Kävi nimittäin TUURI että juuri kun kävelin palvelutiskin ohi, asetteli myyjä höyryäviä patonkeja esille. Oli tässä päivässä siis jotain hyvääkin, thank god! Lisään vielä pollyanna-vaihdetta silmään ja kerron että kun synkkyyksissäni astelin päivällä anttilaan niin löysin juuri sellaisen kivan jakun duuniin; mustan pienen, söpön ja HALVAN. Lisäksi mukaan tarttui KYMPILLÄ lilat sammarit, alennuksessa olevat hiusvärit ja muutama proteiinipatukka, ei siis hullumpaa kun tarkemmin ajattelee!!

Ihanaa ettei tarvitse nyt nähdä KETÄÄN, ainoastaan omat rakkaat karvaturrit. Lopuksi pari slogania;

"Thank God its friday" ja lempparini "Born to shop, forced to work"

(Ehdottomasti) parempaa viikkoa toivoen:  The angrybird