Jee, tänä aamuna Mona VIHDOIN söi mustikan. Tähän asti on ihmetellyt meidän muiden marjapuskissa kykkimistä ja mustikkamaniaa näköetäisyydeltä mutta nyt sitten rohkaistui itsekin maistamaan yhden mustikan mamman kädestä!! Ajatteli varmaan että pakko kai se on selvittää mitä ihmeellistä kyseisessä marjassa on kun lähes päivittäin muut upottavat päänsä pensaikkoon ja sinne pitkäksi aikaa unohtuvat... Hilpeen näköistä maiskuttelua oli. Vaikea sanoa vaikuttuiko mustikan antamasta makuelämyksestä vai ei.

Laumakuulumiset: Öisin ei enää käytetä turvaporttia eli lauma kykenee yöpymään ilman ärinöitä samoissa tiloissa. Työpäivän ajaksi jätän kuitenkin vielä portin kiinni, just in case...  Ei edes täyttä kahta viikkoa kulunut, edistyminen on ollut huimaa. Mustasukkaisuus draamoilta ei voida välttyä kun kummatkin lassietytöt haluaisivat kaiken huomion mutta se ei ole mitään kovin epätavallista, ihan normia.
Dumlen kanssa olin sunnuntaina fillaroimassa ja mylviminen oli lähtötilanteessa taas sitä luokkaa että naapurin  papparaiset varmasti taas havahtuivat pohtimaan mitä ihme rääkkäystoimenpiteitä koiraparalle tehdään. Polkea ei juuri tarvinnut, jarruttaa vaan kun päästin Dumlen vauhtiin. Turbovaihde päällä antoi palaa täysillä...
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita...surprise