Meillä on nyt uusi tytteli perheessä! Kävin hakemassa Monan Tampereelta johon sen toi hänen edellinen omistajansa. Pirkkalan ABC:llä tehtiin kaupat ja mona siirtyi rellusta focukseen ja porista oittiin. Mona on aika ihana!! Herkkä mutta ei mikään nynny ollenkaan. On hämmästyttävän hyvin ja tosi nopeasti alkanut sopeutua meidän elämään. Tulee hakemaan hellyyttä ja halimaan yms.

Dalia oli aivan innoissaan kun tapasivat parkkiksella ekan kerran. Yritti heti saada leikkiä aikaiseksi ja Mona meni hetkeksi kanveesiin toisen yli-innokkalsta yrityksistä. Lähdettiin sitten lenkille ja eipä aikaakaan kun jolkottivat nätisti vierekkäin. Ajattelin sitten että vien kaverit läheisellä nurmikentälle niin että saavat juosta kunnolla ja siellä kyllä saivatkin kunnon menon aikaiseksi...

Dalian elkeissä oli kotona himpun verran sellaista uhoa; selkeästi halusi näyttää kenen tontilla ollaan mutta mona sai kyllä aika hienosti pidetty puolensa kun vauhtiin pääsi. Mitään rähinää ei ollut mutta sellaista "lassiemaista" meininkiä hännät kippurassa. Sapuskakin alkoi Monalle maistua lauantai iltapäivänä jolloin veti annoksen omaa kuivamuonaa, ziwi peakia ja vähän viiliä.

Dumle sai suunnitelmien mukaan muuttaa Tomin huoneeseen portin taakse, sillä kun kestää yleensä jonkin aikaa ennen kuin hyväksyy uuden kaverin. Sitä kovasti hämmästyin, että kun oltiin lenkillä jo ekana iltana niin Dumle oli sen verran nätisti että pystyin aivan huoletta ottamaan kuonokopan pois. Varuiksi sitä käytetään ettei tule mitään vahinkoa näissä alkutilanteissa. Nätisti kävelivät vierekkäin eikä ollut Dumlessa näkynyt elettäkään että olisi kytännyt tai yrittänyt jotain tehdä. Vierekkäin menivät ihan kuin aina olisivat olleet samaa laumaa. Sisällä on sitten eri juttu. Siellä tuppaa vähän ärjymään.

Lauantaina (tai oikeaastaan sunnuntaina aamuyöstä) olivat Dumle ja Mona jo samalla matolla olkkarissa koisimassa, mutta sitten kun Mona yritti tulla haistelemaan, oli se liikaa Dumlelle. Väliä koirilla matolla maatessa oli vajaa metri ja todellakin rauha oli maassa niin kauan kunnes Mona lähestyi. Lauantaina oli tytöillä myös yöleikit; kauhee meno ja meininki & kisailu kahden jälkeen (siis silloin yöllä...)Meillä tai siis mulla on tosi oudot aikataulut kuten varmaan huomaa. Saatan alkuillasta koisata ja sitten olen valitettavan pirteä pitkin yötä. Toisaalta koirat tykkää mennä viileellä lenkille joten onhan siinä puolensa valvomisellakin.

Mona ei pidä puolikuristavan pannan ketjusta joka kolisee, sen verran olen oppinut. Yritti sitä kaapia pois päältä. Tavallinen kaulapanta oli ok. Roger para:sta ei myöskään pitänyt mutta alkoi tottua kun hetken harjasin. Imurointiin ei sanonut mitään päivällä mutta illalla yritti tappaa edellä mainittua laitetta. Ekana aioitaan panostaa luoksetuloon että saadaan sellainen pomminvarma ja vauhdikas että sitten voi pitää huoletta vapaana. Ziwi peakista on tässä apua, sen verran siitä Mona pitää. Ei uskois että on mennyt vasta 1 vrk. Kaikki on todellakin mennyt paljon jouhevammin kuin odotin.