Siitäkin huolimatta että kello on jo yli puolen yön, joka paikkaa kolottaa ja olisi kai viisainta mennä nukkumaan, on ihan pakko päästä postaamaan. On ollut ikävä blogia, kuten aina on, jos tulee yhtään taukoa näille lässytyspostauksille. No täällä sitä nyt ollaan! Valmiina vatvomaan...

Takana on pikakelauksella mennyt viikonloppu. Nopeastihan se aina menee mutta nyt hurahti kyllä ennätysvauhtia. Tuntuu siltä, että olen ollut menossa koko viikonlopun, aamusta iltaan. Ei kai siinä sinällään mitään uutta ole että olen liikekannalla mutta nyt olen kyllä melko hengästynyt tästä tahdista. Ehkä jopa hieman ärtynyt.

Harmitusta aiheuttaa myös se, etten tunnu saavan mitään aikaiseksi kotirintamalla. Samat iänikuiset silityspinot lojuu jo ties kuinka monetta viikkoa pitkin olohuonetta ja oma huoneeni alkaa muistuttaa enenevässä määrin sotkuista verkkokellaria. Olen tälläkin viikolla laiminlyönyt koiriani ja rästihommiin voin lisätä myös harjaukset, trimmaukset sekä pahimpana, lenkit. Koiralenkit joita vien ovat jo itsessään säälittäviä ja säälittävyydessä niistä ohi ajaa ainoastaan lähes jokailtainen simahtamiseni josta johtuen iltalenkki alkaa olla meidän taloudessa jo vieras käsite.

Kaikki hankinnat laahaa perässä ja olen kerta kaikkiaan toivottoman ryhditön ja vetelä! Laiminlyödyt ja tekemättömät asiat ovat aina niin kauan kuin muistan, vaivanneet minua vietävän paljon. Rauhaisasta aamuhetkestäkään ei tule mitään jos en ole hoitanut koiria, laittanut tiskejä, pedannut sänkyä ja ehkä jopa imuroinut. Tekemättömät asiat pyörivät mielessä enkä osaa nauttia yhtään mistään ennen kuin olen ne hoitanut.

Ainoa asia missä en ole ollut menneenä viikonloppuna täysi luuseri, on Piipin hoito. Tallikäyntejäkin on kyllä sävyttänyt jonkinlainen kiire kun tallin pihassa asuva isäntä keksi asettaa uudet aikarajoitteet. On se hieman hämmentävää näin kolmen kuukauden jälkeen. Selityksiä asialle on tullut laidasta laitaan; maatilojen yleiset (?) säännöt, auton ääni joka häiritsee naapureita, sähkön käyttö kun tallilla ei ole riittävästi asiakkaita, ym.ym. Herralla on normaalia pahempi juomaputki päällä ja sen saa tuntea nahoissaan. En ehdi rauhassa puuhailla Piipin kanssa ja siitä en tykkää. Kaikki tulee tehtyä "juosten kusten", kauhealla kiireellä.  Koska ei kiinnosta lähteä paahtavalla helteellä ratsastamaan, venytän lenkkejämme niin myöhään kuin mahdollista jolloin aikaraja tulee väistämättä vastaan.

Matkalla laitumelle, kreivin aikaan (heppa pilkottaa taustalla...)

Laidunreitin varrella on pitkä, aidattu peltopläntti johon yleensä päästän Piipin syömään. Siinä sitten hiljakseen taivallamme, Piipin tahtiin, kunnes matka jatkuu pläntin toisesta päästä peltotietä pitkin.

Perillä!

Piipi, the hooded horse and her friends. Kolmen kopla.

Vesihuolto pelaa

Tällä kertaa meni myöhään...

 Olen kyllä, tilannetta helpottamaan, keksinyt parkkeerata autoni laitumen takakulmille,

jolloin voin lähteä Piipin kanssa pihasta vasta kymmeneltä. Tällainen säätäminen ei ole yhtään kivaa eikä ainakaan rentouttavaa. En mielestäni häiritse ketään tallilla puuhatessani joten en voi ymmärtää mikä ongelma tässä nyt on.

Muutenkin tällaiset jälkikäteen tulevat säännöt ovat enemmän kuin ärsyttäviä. Ei voi koskaan tietää mikä asia seuraavaksi kielletään. Tämän kevään aikana olen saanut syytöksiä siitä että minun hevoseni takia joudutaan maksamaan enemmän tiemaksua. Sitten on tullut valitusta siitä että sähköjä ei pitäisi käyttää kun asiakkaita on tallissa niin vähän. Ja onko tämä minun ongelma? No ei ole. Autolla ajamista on kritisoitu; kuulemma naapurit häiriintyy ja on jopa sanottu että pitäisi ajaa niin ettei hiekka pöllyä!!??!! Viimeisimpänä on tullut tämä aikarajoite. Ja onhän siitäkin naapureiden kerrottu valittaneen kun ulkoilutan koiriani tallin pelloilla. Kivalta ei myöskään tunnu se, kun tallille piti tulla uusi asiakas ja hänelle oli luvattu Piipin tarha jonka olen sormet verillä, käsipelillä siivonnut rikkaruohoista. Tässä rupeaa miettimään mikä ihme kynnysmatto oikein olen. Pitäisi ottaa huomioon se että olen maksava asiakas ja muistaa että olen tehnyt paljon sellaista mikä ei sopimuksen mukaan minulle kuuluisi alkuunkaan.

Mitta on tullut täyteen ja se on johtanut siihen että uusi tallipaikka on hakusessa. Eilen sunnuntaina kävin sitten Pukkilassa katsomassa yhtä ihan potentiaalista vaihtoehtoa. Tässä paikassa on tarkat ja selkeät pelisäännöt eikä muita vuokralaisia. Itse asiassa varsinaisesti ei edes tallipaikkaa auki vaan ihan mielenkiinnosta sinne soittelin. Talli on entuudestaan tuttu mutta omistaja on vaihtunut. Hinta olisi kohtuullinen ja pitäisi sisällään jonkin verran tallitöitä, 2 aamua ja 2 iltaa, sekä joka toisen viikonlopun la-iltatallin ja su aamun. Hevosia olisi yhteensä vain 4. Maastot on minulle enemmän kuin tuttuja ja pieni, pehmeäpohjainen kenttäkin tallilta löytyy. Niin ja vesiboksi sekä lämmin vesi! Ai sitä ihanuutta! Ratsuttajan saaminen olisi huomattavasti helpompaa ja eläinlääkäripalvelutkin ovat hyvin lähellä. Aika täydelliseltä kuullostaa vai mitä?

Tämä tietäisi muuttoa toiseen kylään, tallin nurkille ja olenkin jo alustavasti katsellut asuntoja niin Mäntsälästä kuin Pukkilastakin. Kummastakin olisi kohtuullinen matka Keravalle töihin. Tässäkö se nyt on? Uusi koti niin mulle kuin Piipuskaisellekin.

We'll see...

Eve

PS. TULOSSA DALIAN SYNTTÄRIKUVAPOSTAUS! A.S.A.P!!!