LADYLIKE; KUKIN NAUTTII TAVALLAAN

AIKAMOISEN MONSTERIN KEPPIPUHTEET

Hohhoijaa, mitähän tuo sisko oikein puuhaa? Pitäisköhän mennä mukaan...

TULKAA JO!!!

KOLME PIENTÄ ELEFANTTIA...

ONNELLINEN KOLMIKKO TUTUISSA MAISEMISSA

Tänään lähdettiin extempore Järvenpäähän fiilistelemään. Lähdin tallilta hakemaan sinne unohtunutta talikkoa ja samalla päätin käyttää koirat meille niin tutuissa maisemissa lenkillä.  Ja ai että he nauttivat! Olivat kuin eri koiria. Päivänselväksi tuli missä mun lauma viihtyy. Mulla oli sopivalla tavalla haikea fiilis. Ei ollut Vaaria missään. Muistoja tulvi mieleen. Samalla olit tosi haikea käyskennellä typötyhjässä tallissa. Teki kovasti mieli ryhtyä pistämään paikkoja kuntoon ja ryhtyä täyttämään tallia kivoilla hevosilla ja mukavilla tallikavereilla. 14 hevosen tallissa on suhteellisen autiota kun asukkeja on enää kaksi. Talli on tosi viihtyisä ja kotoisa, joskin melkoisen alkeellinen. Maastot on käden ulottuvilla, laitumet hyvät ja paikka rauhaisa mutta silti ihan kivenheiton päässä järvenpään keskustasta. Tosiasia on, että itsehoitoperiaatteella toimiva talli kuolee jos porukka haihtuu;kukaan töissäkävijä ei mitenkään jaksa tai ehdi tehdä kaikkia tallivuoroja joten kun on riittävän vähän heppoja jäljellä on melkein pakko lähteä.  

************************************************

Tähän päivään kuului paljon ajatustyötä ja pohdintaa, pitkiä keskusteluja ihanien ihmisten kanssa, eräänlainen valaistuminen ja lopulta täysi varmuus siitä mitä aion tehdä ja miten suhtautua asioihin. On aivan mahtavaa kun ihmiset jaksavat kuunnella ja keskustella koska se auttaa todella paljon jäsentämään omia ajatuksia ja saamaan selkoa epäselviin mieltä vaivaaviin asioihin. 

SIIS SUURET KIITOKSET KAIKILLE JUTTELUKAVEREILLE TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ. OIKEESTI, IHAN VALTAVASTI KIITOKSIA! TIEDÄTTE KEITÄ OLETTE!! <3 <3 <3

 Nyt tiedän mitä haluan ja aion tehdä. En yritä enää tehdä pelkästään niikuin on oikein ja yleisesti hyväksyttyä vaan seuraan sydäntäni. Elämäni on ollut hyvää vauhtia muodostumassa aivan liian värittömäksi ja hajuttomaksi. Ja osittain myös ahdistavaksi. Olen taas jälleen kerran lähtenyt ajattelemaan asioita liian varovaisesti ja muiden kautta. Tämä on perisyntini jota käsittelin jo vuosikausia sitten kun kävin psykologin juttusilla lähes vuoden ajan. Jostain syystä koen olevani itsekäs enkä tajua sitä että olen aivan liian vähän jotain sellaista. Katselen, kuuntelen ja varmistelen ja jätän siinä samassa itseni huomioimatta. 

Kaikkien kannattaisi tiedostaa että täällä eletään vain kerran ja ei ole mitään mieltä tallustaa koko aikaa mitäänsanomattomassa mielentilassa puolittain vasten tahtoaan ja mieli maassa. Täytyy tehdä asioita joista tulee tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Täytyy tehdä niitä tärkeitä juttuja. Minä aion nyt tehdä, olen antanut itselleni luvan... 

(lainattu sukuposti.net. Kuvaaja yllä)

Eve <3