Voi että mikä viikko onkaan ollut! Ihan joka ikinen päivä paikasta toiseen suhaamista ja riittämättömyyden tunteita. Olen pääsääntöisesti nukahtanut tallivaatteissa ja herännyt aamuyöstä päästämään vinkuvaa Herra Koiraa ulos. Ja nyt on vielä aamuisin niin kaamean kylmäkin! Eihän tätä mitenkään kestä. Luntakin olisi tyrkyllä johonkin päin Suomenmaata viikonloppuna; onneksi asun täällä etelässä kun ajatus lumesta juuri nyt tuntuu lähes sietämättömältä...

Miten sitä saisikaan itsensä normaali-ihmisen rytmiin, se on kyllä minulle myös täysi mysteeri. En hallitse itseäni, vaan jään aamuisin köllimään colliet kainalossa oli kello mitä hyvänsä. On vaan niin ihana rötköttää sängyssä sellaisessa puolihorroksessa mutta itsensä huijaamistahan se on ja äärimmäisen riskialtista, kun uneen vaipuminen on koko ajan pelottavan lähellä. Noustava kuitenkin on, ja sitä ikävämpi ja kiireisempi aamu on tiedossa, mitä kauemmin asiaa viivyttää.

Olen etsinyt Piipille ht-netin kautta kaveria ja yhteydenottoja on tullut päivittäin. Lisäksi minulla on ollut samaisessa foorumissa ilmoitus jossa haen tallipaikkaa asumismahdollisuudella. Olin niin lähellä unelmaa saada heppa omaan pihaan, kun kävin katsomassa Sipoossa vuokralla olevaa huippuihanaa tallia ja yksiötä, että yritän nyt lähes epätoivoisesti löytää jotain edes sinne päin, kun en tullut valituksi kyseiseen kohteeseen.

Suomi on pullollaan tyhjiä mökkejä ja maatiloja joita mm. perikunnat panttaa vuosikausia syystä jos toisestakin. Täällä olisi nyt yksi innokas heppatyttö vailla omaa asumusta, huhuu!!

Kello käy neljää, on aika pistää pillit pussiin ja lähteä suorittamaan vapaa-aikaa. Koirat ulos, tallille ja sitä rataa. Vaatetilanne pitäisi kartoittaa ja sehän vie tunnetusti aikaa. Lämmintä on kaivettava esille, muuten muutun jääpatsaaksi. Tänään otan tavoitteeksi mennä yöpuulle ihan yövaatteissa, saas nähdä miten onnistuu. Huomenna on ONNEKSI perjantai...

Eve