Voi kiesus sentään kun pienen tamman elämä voikaan olla vaikeaa! Nyt sitten pärähti pyhäinpäivän alla päälle ihan kunnon kiima. Luulin, että olisi ohi tämä kiimailukausi tältä erää, mutta ehei! Nyt on Piipi niin lemmentuskissaan ja rakastunut Akseliin että pitää koko ajan pysähtyä kuseskelemaan joka puolelle. Meikäläinen sitten siivoaa ja luuttuaa tallinkäytäviä ihan alvariinsa... Niin se vaan kiukuttelu muuttui äkkiä suureksi rakkaudeksi! Elämä on ihmeellistä. 

Tallilla on tulossa suuria muutoksia eikä suinkaan parempaan suuntaan, päinvastoin. Kävi nimittäin juuri selville, että toinen puoli tallista ollaan vuokraamassa jollekin talliyrittäjälle seitsemine hoidokkeineen, ja tämä ei ole koskaan hyvä yhdistelmä kun on samassa tilassa kaksi eri talliyhteisöä. Siinä menee aikataulut ristiin ja tilat loppuu kesken kun tuolla tallilla ja noissa puitteissa huseeraa kaksi porukkaa. Satulahuone on liian pieni, loimien kuivatuksesssa tulee ongelmia puhumattakaan tallimme parhaimmasta puolesta eli rauhallisuudesta jolle kyllä saa heiluttaa hyvästiksi. Seitsemän uutta ihmistä vuokraajineen, hoitajineen ja muine oheisporukoineen takaa sen että rauhaisuus on mennyttä ja paikat ruuhkautuu. Meiltä menee käytävä jossa hoitaa hevosta ja joudumme uudella puolella ahtautumaan tosi pieneen tilaan. Vanhalle puolelle eli takatalliin kuljetaan kuitenkin loimia ja varusteita haettaessa meidän osaston läpi joten ohikulku liikenne on taattu. Vietä siinä sitten "laatuaikaa" hevosen kanssa kaiken hälinän keskellä. 

Joo-o, olen hankala erakko mutta tässä tapauksessa minulla on oikeus olla negatiivinen, sillä tallin puitteet ei vaan yksinkertaisesti riitä näin isolle porukalle ja minulla löytyy kokemusta tällaisesta kuviosta menneiltä vuosilta missä talliyrittäjä ja itsehoitotalli sekoittuu. Hankalaa se on siltikin vaikka tiloja olisi riittävästi, mutta lähes mahdotonta meidän puitteissa. 

Nyt ei muuta kuin tallia etsimään mahdollisimman pian. Minä en tuohon soppaan jää!

Paskanmättöön ja ratsimaan, mars, vielä kun voin...

Eve