Jollakin on ihan mahtihurtat! Ihan kun en sitä ennen olisi tiennyt mutta ei kai tee pahaa hehkuttaa taas jälleen kerran. Sunnuntai aamuna (?) heräsin melkoisen lähellä puolta päivää eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään! Koirani ovat sujuvasti tottuneet säännöllisen epäsäännölliseen päivärytmiin, mikä on mielestäni mahtava juttu. En ollenkaan tykkäisi jos olisivat herättelemässä aamuisin tai vihjailevasti kuppeja kolistelemassa. Muistan erään naapurini taannoin ylpeänä kertoneen miten hänen koiransa joka aamu, kellontarkasti seitsemältä, vaatii aamutoimia aloitettavaksi. Oli ilmeisen ylpeä koiransa tarkkuudesta tai sitten tämän kellontuntemuksesta... Meidän huushollissa tuollainen "viisaus" ei toimisi alkuunkaan. En missään tapauksessa halua vapaapäivinäni nousta kukon laulun aikaan enkä osaa kuvitella miten tällainen aikainen aamuherätys toimisi jos tekisi vuorotöitä. Eläköön siis minun joustava laumani!

HERRA KOIRA...

WP_20140628_004-normal.jpg

...odottelee rauhassa että matte saa ruhonsa ylös punkasta.

Eilinen ihana aurinkoinen kesäpäivä näyttää olevan tuulen viemää niin sanotusti. Vettä tulee taas tuutin täydeltä. No, tiedossahan tuo oli mutta kohta alkaa toden teolla yleisen vitutuksen lisäksi huolettamaan se, miten käy heinäsadon tänä vuonna. Missä vaiheessa se on tarkoitus korjata, kun koko ajan tulee vettä? Huono heinävuosi vaikuttaa hevosihmisten arkeen, tavalla jos toisellakin, mutta lähinnä taloudellisessa mielessä. Kesällä olisi myös toivottavaa saada nauttia auringonpaisteesta ja ladata akkujaan pimeää syksyä ja kylmää talvea varten. Nyt tuntuu siltä että lämpimämpää säätä kyllä ennustetaan mutta toteutuminen on sitten vähän eri juttu. Kyseisen ajankohdan koittaessa sataa taas vettä. Kuljemmeko kuraisesta kesästä suoraan kuraiseen syksyyn? Toivottavasti ei, sillä kolmen karvaisen koiran omistajana toivon todellakin saavani pienen "hengähdystuon" kurapesuihin.

Tänään tulee kengittäjä nro 3 kokeilemaan josko saisi pysymään Piipin oikean etukengän jalassa viikkoa pidemmän ajanjakson. Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää, mutta tällä kertaa olen kuitenkin melkoisen toiveikas. Paikalle saapuu nimittäin meidän "oma" kengittajä, joka on, thank God for that, kuntoutunut selkävaivastaan kengityskuntoon. Jos se kenkä ei nyt pysy niin sitten on jotain isosti vialla. Ja hei, kolmas kerta toden sanoo...

Kuten arvata saattaa, olemme heposen kanssa liikkuneet maltillisesti = himmailleet kengän puutteesta johtuen. Perjantaina juoksutin kentällä. Se oli kyllä lähinnä rodeopukittelua ja potkimista. Onnistuin saamaan pari asiallista ravikierrosta kumpaankin suuntaan ja siihen sitten lopetimme. Olen kyllä enenevässä määrin huolissani Piipistä sillä vahvasti tuli sellainen vaikutelma että johonkin nyt sattuu. Ei tuo pukittaminen, potkiminen ja ähkiminen ollut mielestäni mitään ylimääräistä virtaa tai kiukuttelua vaan ihan jotain muuta. Seuraavana päivänä ratsastelin pellolla, pehmeällä alustalla ja rauhalliseen tahtiin ettei kavio kulu. Tamma meni iisisti mutta oli kyllä yllättävän haluton raavaamaan ja sitten kun ravasi niin tuli sellainen fiilis kuin juoksisi jotain karkuun. Kun kävelimme pois pellolta, tuntui pariin otteeseen siltä että takapää olisi jumittanut; sellaiset mini "lukkopotkut" teki taaksepäin.

MINÄ JA PIIPI, forever together or not...?

WP_20140605_048%20%281%29-normal.jpg

Pähkäily jatkuu, mitä tehdä tamman kanssa. To keep or not to keep, siinäpä vasta kysymys.

Eve