Nice to be back! Elämä on kuljettanut kiireellä eteenpäin ja blogi on jäänyt unoholaan. Kaikenlaista on tapahtunut, muuttoja ja muita kommervenkkejä.

Olen mennyt viime vuoden lopulla naimisiin ja mies löytyi, uskokaa tai älkää, Tinderistä! Niin, vaikeahan sitä on uskoa että lopulta melko kyyninenkin treffailija löytää elämänsä rakkauden deittisivustolta. Ja mitäpä siinä sitten aikailemaan. Yksi asia johti toiseen ja huomasin yhtäkkiä tosiaan olevani naimisissa. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Rinnallani on ihana ihminen ja on kiva jakaa kaikkea toisen kanssa kun on lähes koko elämänsä tottunut olemaan yksin ja tekemään kaiken itse.

The Happy Couple

Laivalla hääkakuilla...

I love You very many...

Mutta mitä kuuluu minun karvaiselle laumalleni? No hyväähän heille. Yritän heitä hoidella parhaani mukaan sen minkä suinkin töiltäni ehdin. Olin syksyllä 4 kuukautta ns. lomalla jolloin vietin paljon aikaa kotona ja se oli varmasti koirillekin mieluista. Polvi ja selkävaivoista johtuen en juuri pystynyt heitä normaalia enempää lenkittämään mutta en ainakaan ollut jatkuvasti poissa kotoa. Paavo on aina vaan enemmän lauman jäsen ja on jopa saanut joitain ihmisystäviäkin. Tosin edelleenkään ei juuri vieraista pidä mutta kun tottuu ihmiseen niin sitten alkaa välitkin lämpenemään. Dalia tuntuu aina vaan viisaammalta ja Mona on sellainen suloinen pieni mummeli.

MONSTERI

PIKKU PIEPU

DALTTON

Piipi porskuttaa vahvasti eteenpäin. Pientä "kremppaa" on aina välillä, mutta edelleen me vaan maastoillaan ja nautitaan yhteisestä ajasta. Piipi on saanut viime kuukausina laserhoitoa ja voi melkoisen vetreästi. Liikuttaminen tapahtuu koko ajan maltillisesti niin että saisin pitää rakkaan tamman luonani vielä pitkään. Olen tosin itsekin niin vaivainen että tuskin pystyisinkään ratsastamaan kovin intensiivisesti. Tällainen köpyttely riittää minulle varsin hyvin. Piipi asuu kaverini tallissa ja on nyt ollut muutaman kuukauden täysihoidossa. Omalla tavallaan se on kiva kun kaiken talliajan voi käyttää hevosen kanssa puuhailuun mutta toisaalta kaipaan kyllä sitä että saisin hoitaa Piipiä itse. Koko ajan on kova ikävä Piipuskaista ja tuntuu että ehdin viettää kovin vähän aikaa hänen kanssaan. Hyvänä puolena täysihoidossa on se että tallivapaita päiviäkin voi välillä pitää. Lisäksi ei tarvitse kipeyttää itseään kaikenmaailman kantamisilla ja paskanmätöllä.

EKAA VIIKKOA UUDELLA TALLILLA

MÄÄ JA TÄÄ; kuuluisat horselfiet

Ollaan myös muutettu paikasta toiseen. Käytiin tekemässä pieni, 8 kuukauden visiitti Hyvinkään Ridasjärvelle. Sieltä tuli lähtö kun vuokraisäntä keksi haluta asunnon omaan käyttöönsä. Lumolta järjestyi onneksi nopeasti Järvenpäästä rivarikaksio, joka vielä rempattiinkin tosi hienoon kuntoon. Siellä nyt asustelemme mieheni ja koiriemme kanssa. Asunto on oikein viihtyisä ja kun vielä pitkäaikainen haaveeni, joku aika sitten ostamani kylpyamme saatiin sinne mahtumaan, olen enemmän kuin tyytyväinen. Töitäkin sain lopulta ja teen nyt Vantaalla sosiaaliohjaajan sijaisuutta.

Ei passaa valittaa...

C U soon, I promise...

Eve