Viikonloppu tuli, pysähtyi ja meni. Aika kului kyllä sellaista kyytiä, että taidanpa pistää seuraavan viikonlopun hidastukselle. Tällä tapaa voisi saada rytmitettyä viikonlopun ja arjen kulkemaan edes joten kuten samaa tahtia. Tekemisestä ei ole ollut puutetta; joka väliin on kyllä ihan riittämiin puuhaa, varsinkin kun olen yrittänyt perushommien lisäksi järjestellä asuntoa hieman toimivammaksi ja purkaa loppuja pakaaseja. Siivoaminenkin on vielä vaiheessa. Eteinen on  meidän huushollissa aina haasteellinen paikka. Muistuttaa turhan helposti varastohuonetta ellei suunnittele tarkkaan mitä mihinkin laittaa. On tallivaatteita ja -kenkiä, koirien vermeitä, siistimpiä ulkovaatteita ja lisää kenkiä sekä tässä asunnossa vielä siivouskaappikin. Eteinen ei ole koolla pilattu, joten aika tekeminen on saada siihen jonkinlainen järjestys, ja vielä sellainen joka pysyy. Kunhan saan pari naulakkoa seinää niin se saattaa helpottaa tilannetta...

Yksi asia mikä todella helpotti elämääni oli se, että sain pyykinpesukoneen pelittämään. Omista varastoista löytyi takaiskuventtiili, mutta edellinen asukas oli vienyt mukanaan myös letkuliittimen, joten sekin piti käydä hankkimassa itse. Kun sitten innoissani menin lopulta konetta asentamaan pyykinpesutoiveissani, törmäsin sellaiseen ongelmaan että toinen jaloista oli jämähtänyt kierroksille. Se ei sitten millään meinannut lähteä rullaamaan, joten en saanut konetta tasapainoon. Olin vaikka minkälaisissa asennoissa kylpärin lattialla tukijalan kimpussa mutta kun ei, niin ei!! Seuraavana päivänä yritin vielä uudelleen ja kuin ihmeen kaupalla onnistuin. Pesukoneen käyntiääni ja linkoamisen sulosoinnut ovat  musiikkia korville!

KOIRUUDET

Menneellä viikolla käytiin Dalian kanssa tohtorilla. On raukka kehittänyt itselleen pissatulehduksen. Sitä ounastelinkin kun neitokainen join valtavasti ja läähätti kovasti. Nyt on sitten Daltton lääke-ja c-vitamiini kuurilla ja se näyttäisi onneksi purevan. Täytyy muistaa taas ottaa karpalokapselit osaksi ruokintaa, kun saadaan tämä tulehdus hoidettua. Koirien kanssa olen yrittänyt parhaani mukaan lenkkeillä ja viettää aikaa. Heilläkin on ollut isoja elämänmuutoksia jotka täytyy huomioida; uusi koti ja rakkaan laumanjäsenen menetys eivät voi olla vaikuttamatta. Siksi mamman seura ja läsnäolo on erityisen tärkeää. Ovat saaneet viime päivinä normaalia enemmän herkkuja ja ehkä hieman liian isot ruoka-annokset ja sen kyllä valitettavasti huomaa. Dalialle on päässyt kertymään kuin varkain muutama ylimääräinen kilo joten dieetti kutsuu...

Tytöt ja uusi possulelu

WP_20141211_009.jpg

Olemme tutustuneet koirien kanssa uusiin lenkkimestoihin ja täytyy sanoa, että vaihtoehdoista ei todellakaan ole puutetta. Vaihtelevia reittejä ja maastoja löytyy ja se on hieno homma. Asuntoni on minun näkökulmasta koiranomistajan unelma: iso kylppäri, iso piha ja paljon lenkkimaastoja. Se että puitteet toimii, on arjen sujumisen kannalta tosi tärkeää.

TALLILTA

Nyt on sitten pitkän pohdinnan jälkeen Piipi kengitetty ja täytyy kyllä sanoa, että ratsukon allekirjoittanut osapuoli on enemmän kuin tyytyväinen. Lenkille lähtö tuntuu niin paljon helpommalta ja voi mennä melkein mihin vaan kun ei tarvitse koko ajan vahtaa keliolosuhteita tai tien pintoja. Mitta tuli täyteen viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin että takajalkojen töppöset olivat hanganneet kivat ruvet vuohiskuoppiin. En vaan yksinkertaisesti ollut valmis kengättömyyteen sillä haluan ratsastaa vapaasti. Maastoilussa ei ole mitään mieltä jos pitää koko ajan vaan mennä Lemmenlaakson hiekkakuopilla. Piipi on ostettu käyttöhevoseksi, ja vaikka minulle on tosi tärkeää harrastaa hevosystävällisesti ja tiedostan sen että hevosellani on kilometrejä plakkarissa, en kuitenkaan ole valmis kengättömyyden vaatimaan toistuvaan himmailuun. Jos liikuttaa hevosta vähemmän tai jollain superhyvällä pohjalla, niin fine, mutta me asustamme keski-uudellamaalla, jossa tiet ovat pääsääntöisesti huonoja; kovia pinnaltaan tai pikkukiviä täynnä. Minulla ei myöskään valitettavasti ole "buutsishow" vaatimaan aikaa arkisin joten ratkaisu oli lopulta helppo.

Etusiin tuli tilsakumit mutta taakse niitä ei saatu, kun kaviot oli sen verran kuluneet. Hokkien kanssa aloitettiin varovasti; Piipillä on tosi matalat ja pienet hokit näin aluksi. Olemme nyt ratsineet koko viikonlopun ja kivaa on ollut. Varsinkin tänään sunnuntaina Piipi oli aivan mahtavan seesteinen ja yllätävänkin järkevä. Tuntuu myös siltä että tamma lähtee lenkille mieluummin nyt kuin kengättömänä aikana. Kaikenlainen kiukuttelu on vähentynyt oleellisesti, mutta voihan se tietty johtua jostain muustakin. Satula-auto kävi tarkistamassa satulan lauantaina ja se on edelleen tosi passeli Piipille, joten sen kanssa jatketaan. Nyt pitää vaan miettiä lunastanko omaksi vai aloitanko 6 kk vuokrakauden uudelleen. Tämä tarkoittaisi sitä, että menettäisin kaikki tähän mennessä maksamani vuokrat ja nollatilanteesta lähdettäisiin liikkeelle.

Joulu tulee kovaa vauhtia ja tuntuu etten ole oikein ehtinyt virittäytyä joulun odotukseen. Joulumieli ja joulurauha ei tule itsestään vaan jouluisia asioita tekemällä ja miettimällä sekä rauhoittumalla asian ääreen. Päivät hurahtaa ohi vauhdilla ja jouluaatto on jo ensi viikolla. Töissäkään ei ole joulua huomioitu mitenkään säästötoimenpiteistä johtuen joten kahvihuoneen kynttelikköä lukuunottamatta joulu on täältä kaukana. Sieltä se kuitenkin tulla puksuttaa kuten joka vuosi ennenkin.

Tälläisia tunnelmia oli joulun alla vuonna 2008:

WP_20141212_005.jpg

Eve