Olen kyllästynyt työnhakuun. En jaksa enää innostua avoinna olevista työpaikoista. Kuitenkin olen vakiovieras mol.fi sivuilla ja olen hakenut jo niin moneen paikkaan että en välttämättä kaikkia edes muista. Tulee sitten sellaisia kivoja ylläreitä että soitetaan haastatteluun ja joutuu toden teolla miettimään että mikä ihme mesta tämäkin nyt on. Onneksi tähän mennessä olen minuutin sisällä onnistunut pahimmassakin tapauksessa orientoitumaan tilanteeseen.

Tänään tämä työnhaku sai jo urakoinnin piirteitä kun rehkin pitkälle yli kymmenen hakemusten parissa. Kunta-rekryt ovat pahimmat kun taas vapaamuotoinen hakemus + cv kuuluvat helppoutensa takia suosikkeihini. USB-tikulla on jo niin paljon valmiita hakemuksia tallennettuna että usein selviän muokkaamalla tekstiä sopivaksi. Kerrottakoon, että tänään hain vankilaan erityisohjaajaksi, asunnottomien asuntolaan sosiaaliohjaajaksi ja vastaavaksi ohjaajaksi uuteen lokakuussa avattavaan mielenterveyskuntoutujien asumisyksikköön.

Mutta burn out ei suinkaan tule tästä hakemusten rustaamisesta vaan haastatteluista. Olen päässyt aika monessa paikassa haastatteluun, joita onkin sitten ollut melko tiheään. Haastattelussa olet aina väistämättä arvosteltavana ja arvioitavana ja pidemmän päälle se alkaa kieltämättä tympiä. Varsinkin silloin jos kysymysten kanssa kikkaillaan ja tieten tahtoen esitetään erilaisia "kompia" sekä yritetään kaivamalla kaivaa niitä hakijan huonoja puolia esille. Muutenkin haastattelussa voisi myös uutta työtekijää hakeva osapuoli hieman markkinoida omaa paikkaansa niin että asetelma olisi himpun verran tasapuolisempi. Ajattelua voisi muuttaa siihen suuntaan että miten saadaan tuo haastateltava kiinnostumaan meistä työnantajana. Mutta ei, ei! Sitä ollaan työnhakijana vähän niinkuin "hattu kourassa" pankinjohtajan luona ennen vanhaan, siis silloin kuin kertoman mukaan aneltiin nolona ja naama punaisena rahaa herralta pankinjohtajalta. Tässä vaan nyt anotaan sitä duunia ja yritetään miellyttää valintaraatia sekä vastata "oikein" heitin kysymyksiin.

Itse pyrin ehdottomasti olemaan oma itseni jotta "sitä saavat mitä tilaavat". Jos oikein alkaa ärsyttää joku haastattelu, annan samalla mitalla takaisin ja viis veisaan siinä vaiheessa paikan saannista. Näitäkin tilanteita on ollut. Viime maanantaina olin haastattelussa sellaisessa paikassa jossa puhuttiin ratkaisukeskeisyydestä ja tasa-arvoisuudesta sekä yhdessä tekemisestä mutta haastattelu oli kyllä kovin ongelmakeskeinen ja kaikkea muuta kuin heidän kuvaamaansa arvomaailmaa ja toimintatapaa ilmentävä. Kyllä siinä vähän hämmentyy kun tilanne on noin ristiriitainen.

Totta puhuakseni, jos saisin jostain rahaa palkan verran /kk en paljon töihin viitsisi edes vaivautua. Minulla on ihan tarpeeksi tekemistä vaikken töissä kävisikään. Voisin nukkua pitkään, panostaa koirien hoitoon, ratsastella, noudattaa omaa aikatauluani ja ottaa rennosti.

Tästä myöhäisestä työnhausta johtuen, olin vastaavasti koiralenkilläkin myöhään. Kävelimme tosi pitkän lenkin kun ovat lenkit jääneet hieman vähiin mökkeillessä ym. Ilma oli mitä raikkain ja mieleen hiipi pieni haikeus kun kävelin läpi öistä Kouvolaa. Lenkit ja paikat ovat tulleet tutuiksi ja oikeasti tulin Kouvolaan alunperin sillä mielellä että jään. Nyt on sitten muuttokuorma osittain pakattuna ja olen jälleen kerran hyppäämässä epävarmuuteen. Olen tottunut Kouvolassa asumiseen eikä minulla ole juuri mitään pahaa sanottavaa tästä kaupungista asuinpaikkana.

Työnantajana jos Kouvolasta puhutaan niin sitten alkaa löytyä niitä pahoja sanoja enemmänkin mutta muutoin; olisihan minä täällä voinut vaikka pidempäänkin asua. Taakse jää myös kourallinen ihania työkavereita ja mukavia yhteistyökumppaneita sekä mahtavat asiakkaat erilaisine persoonineen. On ollut hienoa ja mieltä lämmittävää saada viime aikoina hyvää palautetta omasta työstä yhteistyökumppaneilta kun esimiestasolta sitä ei ole juuri herunut. Täällä tuntuu olevan tapana hehkuttaa sairaslomalla olevien työpanosta ja sitkeyttä, olen huomannut. Minulle on kuitenkin ehdottomasti tärkeintä se että tyytyväisiä ovat ne henkilöt joiden mielipiteellä on minulle jotain väliä eli asiakkaat ja yhteistyökumppanit. Se on palautetta joka merkitsee jotain ja jota arvostan tosi paljon.

Nyt lähden kattelemaan mitä nukkumatille kuuluu että ehdimme tavata ennen kuin pitää herätä uuteen aamuun!

Nightynight!