Meidän tallille tuli pari päivää sitten uusi hevonen, vuoden ikäinen tammavarsa, jolle Masa menetti saman tien sydämensä. Tunne tuntuu olevan molemminpuolinen "Nuori pari" on viereisissä tarhoissa ja kököttävät aidan vieressä, kumpikin omalla puolellaan. Masaa on ajoittain tosi haastava saada sisälle kun ei raaskisi jättää tyttöään hetkeksikään. Sen verran perso on kuitenkin sapuskalle että silloin jos evästä tulee, saattaa köpötellä portille norkoilemaan.

Mitäs muuten Masalle? Jalkavaivaa parannellaan vielä jonkin aikaa kärsivällisesti ja pikku hiljaa. Tänään oltiin maastoilemassa tiellä ja eilen köpöteltiin pellolla. Takapää ei ole "notkahdellut" enää juuri ollenkaan. Täytyy lääkärin mukaan varoa ettei Masa väsy liikaa joten maltilla mennään ja mahdollisen virheasennon aiheuttamaan vaivaa korjaillaan. Kaikki mahdolliset mäet kiipeillään että saataisiin lihaksia takapäähän. Olisi hienoa homma jos Masan saisi sen verran kuntoutumaan että voisi edetä koulutuksessa ja pystyisi edes jollain tapaa normi menoon ettei tarvitse ikuisesti himmailla. En usko että Masakaan kovin tyytyväinen on pelkkää köpöttelyyn ikuisesti. 

Masa on kotiutunut uudelle tallille ja tuntuu rauhoittuneen ihan kivasti. On jo paremmalla tuulella muutenkin. Siihen voi olla vaikutuksensa  myös munkinpippurilla. Sitä on nyt syöty noin viikon ajan. Kauempana maastossa Masa vielä hieman pingottaa kun on vasta niin vähän siellä menty. Eikä asiaa helpommaksi tee se että maastoreitin alkupäässä on aivan tien vieressä omakotitalon pihalla kauhea määrä saksan ja valkoisia paimenkoiria jotka pitävät aikamoista meteliä kun lähestymme ja menemme ohi. Mutta eiköhän se siitä.

MASA