Ensi viikolla aloitan uuden työn! Uudet haasteet kutsuu edessä päin ja taakse jää jotain mitä en todellakaan pahemmin tule kaipaamaan. Hyvä siis näin! Ei voi murehtia menneitä että jaksaa tulevan, niin se vaan on! 

Uusi työ tietää muuttamista, sillä asun tällä hetkellä työsuhdeasunnossa. Sekään ei ole välttämättä huono juttu. Olen rutinoitunut muuttaja; olenhan muuttanut vuoden sisään melkoisen monta kertaa. Tiedän mitä pakata ja missä vaiheessa. Olen myös muuttojeni ohessa heittänyt kaiken turhan menemään joten omistan vain tarpeellisen ja siitäkin osaan kyllä vielä karsia. On äärimmäisen vapauttavaa, kun elämä ei ole materiassa kiinni! En tarvitse tavaroita jotka vuodesta toiseen lojuvat verkkokellarissa, tai vaatteita joita en käytä. Mitä sitten jos ehkä kenties joskus jotain tarvitsisin. Se ei voi olla mikään kriteeri tavaran jemmaamiselle. 

Rakkaat ja tärkeät muistot säilyvät mielessä, en tarvitse esineitä muistuttamaan asioista. 

Tässä sitä siis taas jälleen kerran ollaan, uuden alun edessä. Työ, koti ja jopa hevosen asuinpaikkakin muuttuu. Uutta uuden päälle. Uusi alku on kuitenkin aina uusi mahdollisuus, positiivinen asia josta voi poikia vaikka mitä kivaa.

Jotain tuttua kuitenkin vien mukanani ne mitäs muuta muka kuin rakkaan karvaisen perheeni. Kun rakas lauma on kasassa niin kaikki on hyvin. Osoitteella ei niin väliä. Koti on siellä missä onnelliset muistot syntyvät, sanoo huoneentaulu. Niinhän se on!

Eve